Sivut

torstai 17. marraskuuta 2016

Päällimmäisenä kiitollisuus

Tänään on keskoslasten päivä. Neljäs vuosi, kun se koskettaa henkilökohtaisesti. Ennen Jimin ja Theon syntymää ei keskosuus ollut minulle tuttua. Yhtäkkiä olin kahden keskosen äiti, jota pelotti ottaa maitotölkin kokoiset vauvat syliin. Hengitystä piti tarkkailla monitoreista, maito meni pitkään nenämahaletkun kautta ja sängyissä oli lämpöpatjat pitämässä yllä sopivaa ruumiinlämpöä.


Viikko meni Lastenklinikan teho-osastolla, josta molemmat siirrettiin meidän lähisairaalaan. Siellä keskityttiin vahvistumiseen, kasvamiseen ja syömisen opetteluun kolmen viikon ajan. Istuin päivät sairaalassa pitäen pieniä vauvoja sylissäni, tein pesut ja vaipanvaihdot ja vuorotellen imetin ja pumppasin. Jesse oli töissä ja tuli iltaisin osastolle, jossa jatkettiin yhdessä kenguruhoitoa. Aika meni loppupeleissä nopeasti ja pian pikkuiset olivat jo kaksikiloisia ja koitti kotiinlähdön aika.

Kotiinpääsy oli ihanaa, vaikkakin todella pelottavaa. Oli pakko luottaa omiin taitoihin. Jimi kotiutui monitorin kanssa, joka ilmoitti jos happisaturaatio laski liian alas. Oli ihan hirveää herätä koiranunesta yöllä koneen alkaessa hälyttää. Onneksi pieni herättely ja muistutus hengittämisestä riitti ja tilanne tasaantui itsestään. Vanhemmaksi tuleminen ei tapahtunut normaalin ja oletetun kaavan mukaan, mutta silti oli tunne, että tilanne oli hallinnassa ja kullanarvoisesta ja ohikiitävästä vauva-ajasta osasi myös nauttia.  


Ennenaikaisuus vaikutti keuhkoihin ja altisti mm. infektioastmalle. Jimi ja Theo ovat sairastelleet paljon elämänsä aikana, on ollut pitkät korvatulehduskierteet ja ruoka-aineallergioita. Kaikkiin näihin on epäilty ennenaikaisuutta osasyyksi. Puolen vuoden iässä alkanut raastava yöhuuto laitettiin kehittymättömän suoliston syyksi, vaikka johtui maitoallergiasta. Kaikkea ei voi kuitata ennenaikaisuudella, vaikka keskosena syntyneistä onkin kyse. Mitään vakavaa ennenaikaisesti raskausviikolla 31+0 syntymisestä ei aiheutunut.

Jimin ja Theon saama hoito oli mieletöntä, Suomessa osataan! 

Kiitollisuus, se on päällimmäisenä mielessä. Eikä vain keskoslasten päivänä, vaan joka ikinen päivä. Olen kiitollinen kahdesta terveestä lapsestani.

Hyvää keskoslasten päivää ja voimia kasvamiseen kaikille pienille ihmeille! <3      

8 kommenttia:

  1. Voi kun he oli tosiaan pieniä :) Meidän tytöt oli kuitenkin kaksosiksi isoja - yli kolme kiloa kumpainenkin, ja silti tuntui että he oli niin kovin pieniä ja hentoja alkuun.

    Hyvää keskoslasten päivää sinne teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin! :) He olivat todella pieniä, en käsitä edes! Keväällä kun lähipiiriin syntyi vauva, niin en meinannut edes uskaltaa nostaa syliin, vaikka oli kolmikiloinen! :D

      Poista
  2. Huh luin siun blogia tuolloin tosi paljon, kun pojat syntyi ja jännittelin aina kotona, että kuinka teillä sujuu, niin ihanaa, että kaikki on käynyt kuitenkin tosi kivasti ja olette selvinneet tuosta kaikesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sun laittamia kommentteja :) Ollaan kyllä älyttömän kiitollisia ja onnellisia siitä, miten hyvin kaikki on lopulta mennyt!

      Poista
  3. Voi miten hellyyttäviä kuvia <3

    On se upeaa millaista hoitoa täällä Suomessa saa (vaikka usein valitetaankin).
    Pikkusiskoni ovat syntyneet keskosina ja joutuivat kauan olemaan kaukana kotoa hoidossa. Upeasti ovat kasvaneet ja mistään ei näy, että ovat ennen aikojaan syntyneet.

    <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! :) Se on ihan huippua! Olen itse pyrkinyt jättämään palautetta hyvästä palvelusta ja hoidosta, koska tiedän että useimmiten sanotaan kun on jotain huonoa ja se kaikki hyvä unohtuu. Viimeksi just laitoin pitkän palautteen HUS:lle lasteni upeasta hoidosta korvaklinikalla :) Toivottavasti meni terveiset perille!

      Ihanaa, että siskosi voivat hyvin keskosuudesta huolimatta! :) Me ollaan onnekkaita Suomen huipputason keskoshoidon osaamisesta!

      Poista

Kiitos kommentista! <3