Sivut

maanantai 25. syyskuuta 2017

Asuni hääjuhlaan

Oltiin lauantaina meidän ystävien häissä Helsingissä. Päästiin ensimmäistä kertaa kokemaan vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa. Kirkko on uskomattoman kaunis ja oli aika hauskaa, kun tilaisuuden jälkeen turistit kuvasivat meidän hääseuruetta kirkon portailla. Seistiin hetki portailla, kun kaikille jaettiin pikkuskumpat, joilla skoolattiin tuoreelle hääparille, hauska idea! Käveltiin kirkolta hotelli Kämpiin, jossa hääjuhla pidettiin. Ihan uskomattomat tilat ja todella ystävällinen henkilökunta. Me viihdyttiin tanssilattialla puoli kahteen, kunnes dj soitti viimeisen kappaleen ja oli aika lähteä kotiin.


En ottanut stressiä asustani, vaan ostin punaoranssin pliseeratun, yksinkertaisen ja kevyen mekon (H&M), jota olin ihastellut jo loppukesästä. Minulla oli mekkoon täydellisesti mätsäävä pikkulaukku, jonka Jesse osti minulle vuosi sitten ollessamme Virossa toisten ystäviemme häissä. Kengiksi valitsin nahkaiset mustat korkokengät, joissa oli aika korkea, mutta mukava korko. Tykkään käyttää korkoja, mutta valitettavasti Jessen pituus ei yleensä riitä niihin, vaan kuvissa hän joutuu olemaan varpaillaan. Lauantaille sattui kaunis sää ja päälle riitti kotimatkallekin vain musta pörrötakki.

 mekko ja korkokengät - H&M / takki ja kaulakoru - Lindex / laukku - River Island
  
Mitä pidätte 
yksinkertaisesta 
      asustani?         

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syyskuun meiningit

Viime postauksesta on melkein kaksi viikkoa, uskomatonta. Kahden viikon aikana on toisaalta tapahtunut paljon ja toisaalta taas tuntuu, että elämä on ollut kovinkin tasaista, mukavaa arkea. Me ollaan juhlittu kaksia häitä. Ensin siskoni meni naimisiin pari viikkoa sitten ja eilen meidän ystäväpariskunta sanoi toisilleen tahdon. Toissaviikolla käytiin brunssilla perheeni kanssa upeissa maisemissa Hvitträskissä isäni syntymäpäivän kunniaksi.

Tein kuluneen viikon vähän toisenlaista hommaa töissä, jonka takia olin aamuvuorossa koko viikon ja elettiin samassa rytmissä koko perhe. Tuntui kuin ei olisi töissä ollutkaan, kun kaikki illat pystyi tekemään mitä halusi. Kulunut viikko on vaan vahvistanut ajatustani siitä, että haluan meille säännöllisen ja saman rytmin. Se mahdollistaa enemmän ja tuntuu sopivan meille paljon paremmin. Aamuviikon takia Theo ja Jimi olivat neljä päivää dagiksessa 9-15.30 ja pääsivät mukaan useammalle retkelle ja olivat päivistään todella innoissaan.


Kävin Habitare -messuilla (lippu saatu blogin kautta), jossa myös pojat pääsivät tutustumaan Habi Kids -alueeseen. Ostin kaksi julistetta lastenhuoneeseen. Habitaressa oli paljon kaikkea ihanaa kotiin ja erityisesti lasten jutut jäi mieleen, kuten Siluettiverstas (kuva yllä). Ihania pipoja, lastenhuoneen sisustusjuttuja ja leluja.

Olen käynyt usemman kerran Helsingissä pyörimässä, juonut kahvia, kävellyt ympäriinsä, ihastellut kaunista kaupunkia ja käynyt itselleni uusissa kaupunginosissa.

Leivottiin korvapuusteja Jimin ja Theon kanssa. He eivät enää oireile kananmunasta, joten leivontakin on paljon helpompaa. Maitoallergia on edelleen, mutta ihan mahtavaa, ettei enää muita allergioita. 


Olen alkanut taas lenkkeillä iltaisin, kun paranin pitkään vaivanneesta flunssasta. Kirpeä syysilma tuntuu ihanalta.

Ollaan tehty pieniä muutoksia kodin sisustuksessa, kuten vaihdettu mattojen paikkoja ja laitettu syksyisemmät koristetyynyliinat. Kynttilät palaa taas joka ilta ja sisustusvalot valaisee tunnelmallisesti.

// Huomenna saan onneksi olla poikien kanssa kotona ja mennään ihan fiilispohjalla. En usko, että tehdään mitään sen kummempaa, otetaan iisisti ja käydään ulkoilemassa.

Kivaa uutta viikkoa kaikille! 

ps. jos teillä on postaustoiveita niin otan mielelläni vastaan!
   

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kun univaje hajottaa

Olen muistellut taas sitä ajanjaksoa, jolloin valvottiin kaikki yöt heijaten poikia sylissämme. Yöhuuto johtui maitoallergiasta ja jatkui useamman kuukauden, koska allergiaan ei uskottu eikä saatu minkäänlaista apua. Nyt kun me toivotaan kolmatta lasta, on nämä ajat tulleet väistämättä mieleen. Sen tiedän, etten enää yhtä sinisilmäisesti kuuntele lääkäreiden "vauvat nyt vaan itkee" -tyylisiä kommentteja, jos ollaan vielä joskus samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen äitinä paljon varmempi ja uskallan luottaa siihen, että tunnen omat lapseni parhaiten. Siinä äitiyden alkutaipaleella ja muutenkin keskosuuden takia hiukan pelokkaana ja epävarmana en rohjennut heti kyseenalaistaa lääkäreiden puheita.

Aika on kullannut muistoja, mutta blogiin on tallentunut joitain hetkiä meidän valvomista öistä. Muistan selkeästi joitain pätkiä siitä ajasta, kuten sen kun meillä oli muutama ystävä käymässä. He tekivät lähtöä illalla ja rintaani alkoi puristaa. Teki mieli sanoa, että "älkää lähtekö vielä, ettei yö tule. Älkää jättäkö meitä tänne." Nyt kun ajattelee, niin ihan kamalaa, mutta silti ymmärrän itseäni. Yksi mitä sovittiin Jessen kanssa oli se, ettei muistella mitään öisiä sanomisia aamulla. Yöllä yritettiin vaan selvitä ja hoidettiin kumpikin yksi vauva. "Pahin", mitä muistan Jessen sanoneen oli "mä en oo mikään v#### supermies!", tilanteessa jossa kysyin toistamiseen missä maito viipyi, samalla kun hänellä oli kädet täynnä ja tilanne päällä toisen huutavan vauvan kanssa. Me ei ikinä sanota pahasti toisillemme, joten meidän skaalalla tuo oli "pahasti" sanottu, mutta jälkeenpäin ollaan vaan naurettu koko tilanteelle. Olen iloinen, ettei parisuhteemme kärsinyt haastavasta elämäntilanteesta huolimatta.


Me laskettiin öisin askelia, kun kuljettiin vauvojen kanssa edestakaisin keittiöstä olohuoneeseen ja eteisen käytävää pitkin. Välillä moikattiin, kun kohdattiin, jos jaksettiin olla huumorimielellä. Parhaita oli ne hetket, kun sai istua hetken sohvalla ja vauva oli rauhassa rinnan päällä. Yleensä aamuviiden aikaan vauvat rauhoittui ja Jesse nukkui hetken ennen kuin lähti töihin kuuden jälkeen. En ymmärrä miten Jesse on selvinnyt. En saanut itsekään nukkua päivisin, kun vauvat nukkuivat vain liikeessä olevissa vaunuissa pätkittäin, mutten sentään joutunut olemaan skarppina töissä.   

Tilanne oli nopeasti niin paha, että ylitettiin väsymys ja jos esimerkiksi meidän vanhemmat oli meillä ja päästiin lepäämään, ei saatu unta, koska väsymystila oli jo niin syvä. Siihen ei auttanut pienet päiväunet, koska ihminen tarvitsee unta toimiakseen. Koko kroppaa särki, päässä humisi ja olo oli sellainen kuin olisi pala kurkussa jatkuvasti. Siinä vaiheessa, kun Jimi sai tukehtumiskohtauksen allergiasta johtuvan refluksin takia ja senkin katsottiin olevan osaltani liioittelua, mentiin yksityiselle. Tiedättekö miten hyvältä tuntui, kun joku katsoi silmiin ja kuunteli? Aloitettiin soijakorvikekokeilu ja pojat nukkuivat ensimmäistä kertaa lyhyet päiväunet ilman, että vaunuja piti liikuttaa. Yöt parani pikkuhiljaa ja me saatiin nukkua. Toipumiseen meni muistaakseni ainakin vuosi, mutta kroppa alkoi palautua ja sumuverho hälveni. Tästä kaikesta huolimatta sanoin vauvavuoden jälkeen, ettei se edes ollut niin paha kuin mitä kuvittelin nähdessäni kaksi sikiötä ultrassa, heh. 

 ^ kun syötät toista ja heijaat toista jalkojen päällä, 
jotta hän jaksaa odottaa vuoroaan... 
Me selvittiin kaksosten kanssa hirvittävän raskaasta, sekä henkisesti että fyysisesti meitä repivästä univajeesta ja vaikeasta tilanteesta - ja aiotaan tehdä se myös tulevaisuudessa. Tietysti toivotaan, että kolmannen kanssa vältytään keskosuudelta, allergioilta ja yöhuudoilta, mutta ollaan valmiita kaikkeen. Raskauden suunnittelukäynnillä sain varmuutta raskauteen liittyviin asioihin ja oli huojentavaa kuulla, että kaikki voi oikeasti sujua normaalisti eikä ensimmäisen raskauden ongelmat välttämättä uusiudu. Se oli tavallaan se mitä haluttiin kuulla, jotta uskalletaan ottaa se "riski".

Olen kiitollinen Jesselle, että hän on ollut vierelläni ja on paras mahdollinen isi ja aviomies, yhdessä me selvitään mistä vaan. 

tiistai 5. syyskuuta 2017

Meidän arkivapaa

Pidän Jimin ja Theon kanssa ainakin yhden arkivapaan viikossa. Yleensä se ajoittuu maanantaille tai perjantaille, jolloin poikien pidennetty viikonloppu tuntuu erityisen hyvältä. Arkivapaana Jesse lähtee normaalisti töihin 6.20 ja pojat heräävät 7.30-8.30 välillä. Nyt on tullut se aika, kun he eivät enää tule samantien herättämään, vaan leikkivät huoneessaan keskenään. Useimmiten havahdun, kun he heräävät ja kuuntelen sivukorvalla leikkejä. He herättävät minut noin puolen tunnin itsenäisen leikin jälkeen, kun ovat käyneet vessassa ja pukeutuneet. Hitaat, rauhalliset aamut on ihan parhaita. Jokainen lisäminuutti aamulla tuntuu ihanalta ja olen onnellinen, että Theo ja Jimi viihtyvät keskenään sen pienen hetken aamuisin.

 Viilenneen sään huomaa: kerrospukeutuminen + neuleet ja huivit on kaivettu esiin!

Syödään aamiaista yhdeksän aikaan, jonka jälkeen pojat katsovat lastenohjelmia noin puoli tuntia, kun minä meikkaan ja valmistaudun päivään. Yleensä rutiiniini kuuluu kuunnella musiikkia, juoda kahvia ja meikata samalla. Välillä pojat leikkivät sen ajan ja välillä he haluavat katsoa lastenohjelmia. Fiiliksestä riippuen joko leikitään vielä hetki yhdessä kotona, pojat menevät keskenään huoneeseensa ja minä siivoilen tai lähdetään heti ulos. Käydään puistossa, pyöräillään, mennään skeittiparkkiin potkulautailemaan (postauksen puistokuvat on juurikin skeittiparkista, poikien uusi ihastus ja seuraavan hankinnan pitäisi kuulemma olla omat skeitit..), käydään perhekerhossa tai nähdään kavereita. Päivän "pääohjelman" jälkeen lounastetaan kotona, jonka jälkeen otetaan iisisti hetki. Makoillaan sohvalla kasassa, luetaan kirjoja tai katsotaan joku lastenohjelma yhdessä. Jesse tulee kotiin yleensä neljän aikaan, jolloin lähdetään yhdessä johonkin, kuten kauppaan tai ulos tai Jesse lähtee poikien kanssa puistoon ja minä jään tekemään ruokaa, laitan pyykkejä tai nautin vaan hiljaisuudesta. Parasta vapaapäivissä on kiireettömyys, vapaus päättää päiväohjelmasta ja yhteinen ilta.

Tänään saadaan nauttia yhteisestä vapaaillasta, joten katsotaan mitä keksitään  
- tai vaan ollaan yhdessä, se on pääasia! 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Käsintehtyä kauneutta

Yhteistyössä Sukhimatot

Olen sellainen tyyppi, joka rakastaa kaikkea pörröistä, valkoista ja kaunista. Meillä on kotona paljon valkoista, mutta pikkuhiljaa olen lisännyt sekaan myös mustaa ja tyyli on muuttunut aavistuksen modernimpaan. Olen laittanut kotia pikkuhiljaa ja harkiten. Tyynynpäällisillä ja muutamalla koriste-esineellä on saanut jo paljon aikaan, mutta yksi isoimmista muutoksista yläkerrassa on käytävän valkoinen peili ja ihana pörrömatto. Sain keväällä yhteydenoton Sukhilta ja nähdessäni heidän upeat, käsintehdyt mattonsa ja kuullessani heidän tarinansa, olin myyty. Jokainen Sukhin matto valmistetaan käsin ja työntekijöille on taattu hyvät työolosuhteet ja heidän tekemästään työstä maksetaan reilu korvaus. Sukhin valikoimissa on marokkolaisia, intialaisia, nepalilaisia ja turkkilaisia mattoja villamatoista tilkkumattoihin ja huopapallomattoihin. Eri malleja ja väri- ja kuviovaihtoehtoja on niin paljon, että valinnanvaikeus meinaa iskeä.

Sukhin nettisivuilla on upeita inspiraatiokuvia, joista näkee matot in action kaunistamassa erityylisiä koteja. Mattoa valitessani selasin myös Instagramia ja katsoin kuvia #sukhimatot #sukhirugs #beniouarain -hashtageilla, jolloin pääsin näkemään vielä enemmän. Kannattaa myös seurata @sukhimatot -tiliä jos sisustus, kauniit matot ja tarina niiden takaa kiinnostaa!  

Meille saapui kaunis marokkolainen Beni Ouarain -matto, joka on valmistettu luonnollisesti 100% lampaanvillasta ilman minkäänlaisia väriaineita. Valittiin Beni Ouarain -paimentolaismatto nimeltään Aicha, koska haluttiin klassinen ja moneen eri tyyliin sopiva matto. Aichassa on kaunis geometrinen salmiakkikuvio ja maton pohjaväri on kermanvaalea ja kuvio tummanruskea. Omaan silmääni matto näyttää mustavalkoiselta ja se todella sopii joka paikkaan. Toinen vaihtoehtoni oli Khadija -niminen matto, jossa kuviota on enemmän. Se on toinen klassinen malli, joka sopii ajattoman ja luonnollisen tyylinsä ansiosta monenlaiseen sisustukseen.      


Sukhin mattoja ryhdytään valmistamaan vasta tilauksen saapuessa, jotta matosta voidaan räätälöidä juuri asiakkaan toiveiden mukainen ja vältytään turhilta kuluilta - matto lähetetään asiakkaalle suoraan sen valmistajalta eikä kuluja tule varastoinnista tai välittäjistä. Maton tekemiseen kuluu noin kolme kuukautta, koska se tehdään käsin. Minua kiehtoo ajatus siitä, että matossa näkyy sen tekijän kädenjälki ja jokainen matto on uniikki. Paimentolaismatoille on ominaista se, että mattoon "värittyy" sen tekijän elämää ja matoissa voi nähdä viittauksia mm. luonnontapahtumista tai arkielämästä. Meidän mattomme saapui alkukesästä ja sen mukana tuli kortti, jonka oli signeerannut maton tekijä.

Beni Ouarain -matto on todella kaunis ja tuntuu ylelliseltä sen paksun ja lämpimän villan ansiosta - ehdoton lempimattoni. Se koristaa yläkerran käytävää, johon se sopii täydellisesti. Luulen, että otan maton talveksi sängyn vierelle, jolloin sängystä nouseminen on vähän helpompaa jalkojen lämpöisen ja pehmeän vastaanoton ansiosta. Olen iloinen, että meillä on kaunis käsintehty matto, jonka taitava käsityöläinen on tehnyt meille saaden siitä hyvän korvauksen samalla kun me saimme kotiimme palan marokkolaista historiaa.          

Tiesittekö, että Sukhi tarkoittaa nepaliksi onnellista. Laadukkaita käsintehtyjä mattoja, jotka tekevät onnelliseksi (sekä maton valmistajan että saajan) - allekirjoitan! Instagramin puolella @rosannahs on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa itselleen Sukhin ihanan huopapalloalusen, käykää osallistumassa! Arvonta käynnissä 6.9.2017 klo 9.00 asti! Arvonta päättynyt!

torstai 24. elokuuta 2017

Yhden lapsen laatuaika

Meillä oli tänään tavallisesta poikkeava päivä, koska toisella pojista oli kontrollikäynti astmaan liittyen. Herättiin kaikessa rauhassa, pojat siirtyivät katsomaan aamupiirrettyjä ja sain juoda kahvin ja laittautua rauhassa. Hitaat heräämiset on parasta ja vaikuttaa päivän fiilikseen. Theo meni dagikseen klo 11 ja jäi vähän surkein mielin sinne yksin. Theosta ja Jimistä on sanottu, että heille tekee hyvää välillä olla ilman toista, joten tällaiset tilaisuudet kannattaa hyödyntää, kun toisella on jotain menoa. Menin Jimin kanssa hyvissä ajoin polille ja ehdittiin käydä juomassa kahvi ja pillimehu kanttiinissa. Jimillä oli paljon asiaa ja hän oli äänessä ihan kokoajan. Yhden lapsen kanssa ollessa nautin eniten siitä, että voin kuunnella keskittyneesti ja antaa täyden huomioni. Juteltiin ja kuljettiin polille käsi kädessä. Me kerrotaan aina ennen lääkärikäyntiä mitä siellä tehdään ja mitä tutkitaan, jottei kaikki tule yllätyksenä ja ollaan huomattu sen helpottavan. 

 (matto saatu)
 

Jimin poliaika oli lounaan ja lepohetken aikaan ja hän alkoi olla väsynyt. Siitä huolimatta saatiin kaikki tehtyä ja syyskuussa kuullaan tuloksista. Ollaan tyytyväisiä, että häntä tutkitaan niin hyvin ja perusteellisesti. 1,5 tunnin jälkeen palattiin kotiin ja syötiin heti lounasta. Jimi sai valita itselleen tarroja, jotka odotti lounaan ajan hänen vieressään, koska puolet niistä hän halusi antaa Theolle. Theolla oli mennyt päivä lopulta todella hienosti ja itku kesti vain se aikaa, kun olin näköpiirissä. Seuraava dagispäivä on vasta tiistaina, koska huomenna ja maanantaina olen vapaalla. Päästään nauttimaan pitkästä viikonlopusta, vaikka lauantain ja sunnuntain olenkin itse töissä. Seuraavaksi pitää tehdä jotain Theon kanssa kahdestaan, jotta molemmat saavat yhtä paljon omaa aikaa.
 
Vietättekö te lasten
 kanssa laatuaikaa?

tiistai 22. elokuuta 2017

Loppukesän allasbileet

Meillä oli tarkoituksena pitää grillijuhlat meidän luona sitten, kun takapiha saadaan kuntoon. Vapaa viikonloppuni oli tulossa kovaa vauhtia, mutta takapihalla tehtiin vielä hommia, joten oli keksittävä plan B. Heitin ilmoille ajatuksen allasbileistä Paraisten mökillä, josta ystävät innostuivat ja grillijuhlat kaupungissa vaihtuivat saariston merimaisemiin. Meitä pääsi lähtemään lopulta vain kuusi, mutta se ei haitannut yhtään. Porukka oli just hyvä ja meillä oli todella hauskaa. Lähdettiin lauantaiaamuna ja palattiin sunnuntai-iltana. Jimi ja Theo olivat mummilassa ja he viettivät lauantain Korkeasaaressa, joten meille oli kaikille mukavaa tekemistä.


Mökillä tehtiin yhdessä ruokaa ja grillattiin, saunottiin useampaan otteeseen, käytiin merellä, uitiin altaassa, kuunneltiin musiikkia ja oltiin vaan. Sää vähän jännitti, kun Turun moottoritiellä tuli vettä niin paljon, ettei eteen meinannut nähdä. Paraisille saavuttaessa pilvet alkoi väistyä ja päivästä tuli lopulta kirkas ja ilma oli lämmin. Sunnuntaina saatiin nauttia auringosta, mikä kruunasi meidän allasbileet. Ainoa mikä harmitti oli se, että aika meni niin nopeasti. Ensi kerralla on oltava siellä koko viikonloppu. Allasbileistä jäi hyvät muistot, paljon kuvia ja flunssa, mutta reissu oli kyllä sen arvoinen! Tällaiset irtiotot ystävien ja Jessen kanssa piristää paljon ja antaa kivasti vastapainoa arjelle.

Sunnuntai-iltana juteltiin Jessen kanssa siitä, miten me kaivataan kahdenkeskistä aikaa. Theo ja Jimi ovat yleensä noin kerran kuussa yökylässä isovanhempiensa luona, jos meillä on esim. ystävien juhlat tai muuta, kuten nyt allasbileet ja ensi kuussa ystävien häät. En edes muista milloin viimeksi ollaan oltu kahdestaan jossain, koska "kulutetaan" yökylät yhdessä ystävien kanssa. Nyt viikonloppunakin oli todella hauskaa, mutta porukassa ollessa ei samalla tavalla voi olla lähekkäin eikä keskittyä toiseen kuin kahdestaan. Päätettiin, että meidän on priorisoitava meidän yhdessäoloon, koska se on todella tärkeää ja sitä tarvitaan. Sen merkitys korostuu etenkin nyt, kun iso osa viikosta menee sillä kaavalla, että ollaan eri aikaan töissä ja moikataan illalla ennen nukkumaanmenoa. Ensi kuussa on ystävien häät, mutta jos viimeistään lokakuussa panostettaisiin meihin muutenkin kuin niillä arjen pienillä huomionosoituksilla!

Onko kellään muulla 
samanlaisia tuntemuksia?