Sivut

perjantai 20. lokakuuta 2017

Mitä töitä olen tehnyt?

Tein lukijan toiveesta yhteenvedon töistä, joita olen tehnyt. Aika ympäripyöreästi kirjoitettu, kun en halua sen tarkemmin "paljastaa" paikkoja, joissa olen ollut. Innostuin eilen kuvaamaan olohuoneen yksityiskohtia, kun päivä oli niin valoisa, joten töihin liittyvien kuvien puutteessa mennään näillä, ettei postaus jää täysin ilman kuvia.   

2006 - toimistoapulainen / Aloitin kesätyöt. Olin kaksi viikkoa eräässä isossa firmassa toimistoapulaisena ja tein päivittäin vähän erityylistä hommaa. Pakkasin asiakaslahjoja, tein inventaariota, postitin ja järjestelin toimistotarvikevarastoa. Olin juuri täyttänyt 16 ja pidin työstä kovasti. Oli kiva ansaita omaa rahaa ja muistan vieläkin sen onnentunteen, kun ostin itsetienaamillani rahoilla uuden simpukkamallisen puhelimen.

2007 & 2008 - toimistoapulainen / Jatkoin kesätöitä samassa firmassa, mutta 2007 olin kuukauden ja 2008 kaksi kuukautta töissä. Työaika oli kahdeksasta neljään ja työnkuva aikalailla samanlainen kuin ensimmäisenä vuonna. 2008 sain vähän enemmän vastuuta ja sijaistin yhtä työntekijöistä tämän kesäloman aikana.

2009 - aulavastaava / Pääsin uuteen hommaan samassa firmassa, jossa olin toimistoapulaisena. Olin joitain kuukausia aulassa, jossa otin vieraat vastaan, neuvoin ja hoidin puhelinvaihdetta. Siinä tuli tunne, että sitä voisin tehdä ihan oikeasti työkseni. Olen aina pitänyt toimistotyöstä ja aulassa ollessa siihen yhdistyi vielä asiakaspalvelukin.    


2008-2010 - asiakaspalvelija, tapahtumatyöntekijä / Tein lukioaikana osa-aikaista iltapainoitteista työtä. Olin konserteissa narikassa asiakaspalvelijana, avustin tapahtumissa ja tein yhden pitemmän työpätkän erään oppilaitoksen infossa. Työporukka oli ihan mahtava ja sain töistä kivaa vastapainoa lukio-opinnoille.    

2009-2010 - lastenhoitaja / Olin kahden lapsen lastenhoitajana välivuotenani, kun en vielä tiennyt mitä haluan opiskella. Työaikani oli 15-19 ja tehtäviini kuului hakea lapset päiväkodista, huolehtia päivällisestä ja olla heidän kanssaan eli leikkiä ja ulkoilla jne. Pidin työstäni todella paljon ja näen perhettä edelleen. Lapsista tuli minulle tärkeitä ja oli mahtavaa saada olla osa heidän elämäänsä.   

2011-nykyinen työni - myyjä, asiakaspalvelija / Olin opiskellut vuoden ammattikorkeakoulussa ja asunut Hyvinkäällä, kun päätettiin Jessen kanssa muuttaa takaisin Espooseen. Asuinkustannusten ja matkakulujen kasvettua oli pakko saada osa-aikainen työ opintojen ohelle. Menin läheiseen ostoskeskukseen ja vein suosikkivaatekauppaani työhakemukseni ja perääni soitettiin. Pääsin haastatteluun ja sain paikan. Se oli unelmieni täyttymys ja joustavien työtuntien ansiosta olen edelleen samassa työssä. Erityisesti äitiyslomalta paluu onnistui hyvin, kun sain jatkaa pienillä työtunneilla ja näin ollen pystyin hoitamaan pojat kotona yli kaksivuotiaiksi. Nyt tuntimäärätarpeeni kasvettua olen saanut enemmän tunteja ja enemmän vastuuta.    

Tulevaisuudessa toivon saavani päivätyön opiskelemani alan parista eli sosiaalialalta. Olen kiitollinen jokaisesta työpaikasta, joka minulla on ollut. Opin paljon jokaisesta työstä, tutustuin uusiin ihmisiin ja sain kallisarvoista työkokemusta. 

Minkä ikäisenä 
te aloititte työnteon?

tiistai 17. lokakuuta 2017

Tekoturkis & Niket

Näin viime kuussa Stockmannin lehden kansikuvassa upean takin, josta tuli heti fiilis, että tuo on se. Olin etsinyt pitkään karvatakkia, joka ei ole sellaista teddyn tuntuista, koska sellainen minulta löytyy mustana ja käytän sitä todella paljon. En viitsinyt heti katsoa takista lisätietoja, koska oletin sen maksavan monta sataa. Muutaman päivän kuluttua luin lehden kunnolla läpi ja takin kohdalla silmäni suurenivat, 69,99€ (& henkilökuntaetu). Oltiin sopivasti menossa Helsinkiin ja löysin takkini Stockalta. Se oli yhtä nätti luonnossa kuin kuvassa, joskin vähän kirkkaamman värinen. Takki on upea ja olen käyttänyt sitä lähes päivittäin. Se on lämmin, joten joinain päivinä olen pitänyt alla pelkkää t-paitaa. Takki on syksyn paras ostokseni ja sen myötä kaksi vanhaa takkia lähti uuteen kotiin.   

 takki - Noisy May / aurinkolasit ja laukku . Michael Kors / 
paita - Lindex / farkut - Gina Tricot / kengät - Nike Air Max Zero 


Roosansävyiset Niken kengät ostin Ruotsista toissaviikonloppuna. Ne olivat alessa puoleen hintaan ja jalassa kuin unelmat. Hetken pohdin tulisiko mustille tai valkoisille kengille enemmän käyttöä, mutta sellaiset minulta löytyy ja koska teen seisomatyötä, jossa pitää liikkua jatkuvasti, päätin panostaa ja ostin kengät. Olen syksyn tullen nilkkureiden fanittaja, mutta toisinaan on kiva vetäistä lenkkarit jalkaan ja saada asuun vähän jotain erilaista. Kuvat otettiin Helsingissä viime sunnuntaina, kun käytiin meidän kaveripariskunnan luona. Tuli taas sellainen Helsinki-rakkaus, että! En voisi kuvitella meitä Helsingin keskustan alueella asumassa tässä elämäntilanteessa, mutta eihän sitä tiedä miltä tuntuu parinkymmenen vuoden päästä. Pelkästään Helsingin kadut ja vanhat rakennukset tuovat hymyn huulille.
 
Kivaa uutta viikkoa!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Väsymys ja ajanpuute

Olen miettinyt viikon verran mistä kirjoittaa. Toisaalta haluaisin kirjoittaa toivotuista aiheista, mutta vielä ei ole tullut saumaa ottaa niihin tarvittavaa aikaa, koska aihepostauksiin käytän huomattavasti enemmän aikaa kuin esim. arkisiin kuulumisjuttuihin. Ajanpuute, väsymys ja ärsytys työn iltapainotteisuutta kohtaan tuntuu vaivaavan, mutta siihen liittyy varmasti ulkona vallitseva harmaus ja aikaisin pimenevät illat. Yleensä rakastan syksyä, villasukkia ja kynttilöitä, mutta nyt kaipaisin enemmän valoa ja aurinkoa. Olen jatkuvasti väsynyt, vaikka nukun yleensä 8-9 tuntia yössä heräämättä. 


Tunne ajanpuutteesta johtuu varmasti iltavuoroista, koska olen nyt tullut siihen tulokseen, ettei iltatyö sovi minulle. Olen jo pitkään kriiseillyt iltavuorojen ja perhe-elämän yhdistämisen kanssa, mutta nyt kriiseilen myös omista henkilökohtaisista syistä. Olen energisin heti aamusta ja haluan hoitaa "vaaditut" asiat alta pois, jotta voin sen jälkeen olla rauhassa ja rentoutua loppupäivän. En yhtään tykkää siitä, että koko aamupäivän joutuu odottamaan töihinmenoa. Väistämättä se on takaraivossa, vaikka kuinka yrittäisi nauttia vapaasta aamusta. Ennen töitä teen ruoan valmiiksi ja tilanteen mukaan pesen pyykkiä tai teen muita kotitöitä. Iltavuoron jälkeen nukutetaan pojat, laitetaan pyykit kuivumaan tms. pakollista, jolloin kello lähenee jo kymmentä. Illalle kaipaisin hengähdyshetkeä, mutta tässä nykytilanteessa se tarkoittaa sitä, että se on kaikki pois yöunistani. Eilen olisin halunnut päivittää blogia, mutta priorisoin ja menin nukkumaan. Tuntuu, etten saa mitään aikaan tässä rytmissä. Joku toivoo lottovoittoa, minä kasista neljään -työtä. 

Ehkä se tästä lähtee taas rullaamaan. Kuvissa ihanat supersankarini,  joista saa voimaa jaksaa. 

 Vaikuttaako harmaus teihinkin?     

lauantai 30. syyskuuta 2017

Viisi lempiasiaani olohuoneessa

Laitan tänne aika usein kuvia, jotka on otettu meidän olohuoneessa. Me vietetään paljon aikaa siellä, koska tila on mukavan avara ja pojilla on hyvin tilaa leikkiä. Olohuone, keittiö ja wc on meillä alakerrassa ja ylhäällä on vain makuuhuoneet ja kylpyhuone. Ajattelin esitellä teille muutaman oman lempparin joka huoneesta. Aloitetaan olohuoneella. 

Sisustusvalot

Rakastan valoja. Meillä on sisustusvaloja ympäri vuoden ja vuoden pimeimpään aikaan meidän koti välkkyy valoista. Joudun hillitsemään itseäni, etten hankkisi enempää valoja, koska niitä on jo riittävästi. Valoilla saa luotua tunnelmaa ja iltaisin on kiva, kun ei tarvitse pitää lamppuja päällä. Odotan jo joulua, kun on "oikea" syy hurahtaa koristevaloihin ja niitä voi viritellä huolella myös ulos.  


Vaaleanpunainen pörröinen tuolinpehmuste

Pari viikkoa sitten ostin yhdestä sisustusliikkeestä suloisen pörröisen tuolinpehmusteen. Värejä oli valkoinen, harmaa ja vaaleanpunainen, mutta päädyin vaaleanpunaiseen sen hempeän värin takia. Meillä on sohvalla ja nojatuolissa jo harmaa ja valkoinen lampaantalja, joten tuolille kävi joku muu väri. Pörröpehmuste käy mielestäni kivasti mustan pinnatuolin kaveriksi.   


Tukholman kartta -taulu (juliste saatu Deseniolta)

Meillä on yläkerrassa toinen, vähän yksinkertaisempi Stockholm -printillä oleva taulu ja molemmat on ihania. Rakastan Tukholmaa ja taulut muistuttaa siitä. Sopivan yksinkertaiset, mutta tuovat silti kodikkuutta. 


Iso kaktus ja tauluseinä (maailmankartta ja kaktustaulu saatu)

Tässä yhdistyy kaksi lempiasiaani. Taulujen ympärille olen viritellyt pienet valot, jotka tuo kivan lisän seinään. Korkea kaktus jatkaa kasvuaan ja on pysynyt muiden viherkasvieni lailla hengissä. Olen ehkä viimein oppinut oikeanlaisen kastelun. Viherkasvien kasteleminen on minun ja poikien yhteinen juttu, he saavat suihkia vettä ja minä kastelen.  


Tummanruskea täyspuinen kaappi 

Sain vanhan kaapin isovanhemmiltani ja se on varmasti lempiasiani meidän olohuoneessa. Kaappiin mahtuu paljon tavaraa ja siinä säilytetään mm.lasten leluja, koriste-esineitäni ja askartelutarvikkeita. Lelut on alakaapeissa, koriste-esineet lasiovien takana ja askartelutarvikkeet laatikoissa. Kaappi on kaunis ja sen tunnearvo on korvaamaton. Kuva on vanha, mutta siinä kaapin sävy näkyy parhaiten.

    
Millaisia lempiasioita 
teidän olohuoneesta löytyy?

maanantai 25. syyskuuta 2017

Asuni hääjuhlaan

Oltiin lauantaina meidän ystävien häissä Helsingissä. Päästiin ensimmäistä kertaa kokemaan vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa. Kirkko on uskomattoman kaunis ja oli aika hauskaa, kun tilaisuuden jälkeen turistit kuvasivat meidän hääseuruetta kirkon portailla. Seistiin hetki portailla, kun kaikille jaettiin pikkuskumpat, joilla skoolattiin tuoreelle hääparille, hauska idea! Käveltiin kirkolta hotelli Kämpiin, jossa hääjuhla pidettiin. Ihan uskomattomat tilat ja todella ystävällinen henkilökunta. Me viihdyttiin tanssilattialla puoli kahteen, kunnes dj soitti viimeisen kappaleen ja oli aika lähteä kotiin.


En ottanut stressiä asustani, vaan ostin punaoranssin pliseeratun, yksinkertaisen ja kevyen mekon (H&M), jota olin ihastellut jo loppukesästä. Minulla oli mekkoon täydellisesti mätsäävä pikkulaukku, jonka Jesse osti minulle vuosi sitten ollessamme Virossa toisten ystäviemme häissä. Kengiksi valitsin nahkaiset mustat korkokengät, joissa oli aika korkea, mutta mukava korko. Tykkään käyttää korkoja, mutta valitettavasti Jessen pituus ei yleensä riitä niihin, vaan kuvissa hän joutuu olemaan varpaillaan. Lauantaille sattui kaunis sää ja päälle riitti kotimatkallekin vain musta pörrötakki.

 mekko ja korkokengät - H&M / takki ja kaulakoru - Lindex / laukku - River Island
  
Mitä pidätte 
yksinkertaisesta 
      asustani?         

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syyskuun meiningit

Viime postauksesta on melkein kaksi viikkoa, uskomatonta. Kahden viikon aikana on toisaalta tapahtunut paljon ja toisaalta taas tuntuu, että elämä on ollut kovinkin tasaista, mukavaa arkea. Me ollaan juhlittu kaksia häitä. Ensin siskoni meni naimisiin pari viikkoa sitten ja eilen meidän ystäväpariskunta sanoi toisilleen tahdon. Toissaviikolla käytiin brunssilla perheeni kanssa upeissa maisemissa Hvitträskissä isäni syntymäpäivän kunniaksi.

Tein kuluneen viikon vähän toisenlaista hommaa töissä, jonka takia olin aamuvuorossa koko viikon ja elettiin samassa rytmissä koko perhe. Tuntui kuin ei olisi töissä ollutkaan, kun kaikki illat pystyi tekemään mitä halusi. Kulunut viikko on vaan vahvistanut ajatustani siitä, että haluan meille säännöllisen ja saman rytmin. Se mahdollistaa enemmän ja tuntuu sopivan meille paljon paremmin. Aamuviikon takia Theo ja Jimi olivat neljä päivää dagiksessa 9-15.30 ja pääsivät mukaan useammalle retkelle ja olivat päivistään todella innoissaan.


Kävin Habitare -messuilla (lippu saatu blogin kautta), jossa myös pojat pääsivät tutustumaan Habi Kids -alueeseen. Ostin kaksi julistetta lastenhuoneeseen. Habitaressa oli paljon kaikkea ihanaa kotiin ja erityisesti lasten jutut jäi mieleen, kuten Siluettiverstas (kuva yllä). Ihania pipoja, lastenhuoneen sisustusjuttuja ja leluja.

Olen käynyt usemman kerran Helsingissä pyörimässä, juonut kahvia, kävellyt ympäriinsä, ihastellut kaunista kaupunkia ja käynyt itselleni uusissa kaupunginosissa.

Leivottiin korvapuusteja Jimin ja Theon kanssa. He eivät enää oireile kananmunasta, joten leivontakin on paljon helpompaa. Maitoallergia on edelleen, mutta ihan mahtavaa, ettei enää muita allergioita. 


Olen alkanut taas lenkkeillä iltaisin, kun paranin pitkään vaivanneesta flunssasta. Kirpeä syysilma tuntuu ihanalta.

Ollaan tehty pieniä muutoksia kodin sisustuksessa, kuten vaihdettu mattojen paikkoja ja laitettu syksyisemmät koristetyynyliinat. Kynttilät palaa taas joka ilta ja sisustusvalot valaisee tunnelmallisesti.

// Huomenna saan onneksi olla poikien kanssa kotona ja mennään ihan fiilispohjalla. En usko, että tehdään mitään sen kummempaa, otetaan iisisti ja käydään ulkoilemassa.

Kivaa uutta viikkoa kaikille! 

ps. jos teillä on postaustoiveita niin otan mielelläni vastaan!
   

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kun univaje hajottaa

Olen muistellut taas sitä ajanjaksoa, jolloin valvottiin kaikki yöt heijaten poikia sylissämme. Yöhuuto johtui maitoallergiasta ja jatkui useamman kuukauden, koska allergiaan ei uskottu eikä saatu minkäänlaista apua. Nyt kun me toivotaan kolmatta lasta, on nämä ajat tulleet väistämättä mieleen. Sen tiedän, etten enää yhtä sinisilmäisesti kuuntele lääkäreiden "vauvat nyt vaan itkee" -tyylisiä kommentteja, jos ollaan vielä joskus samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen äitinä paljon varmempi ja uskallan luottaa siihen, että tunnen omat lapseni parhaiten. Siinä äitiyden alkutaipaleella ja muutenkin keskosuuden takia hiukan pelokkaana ja epävarmana en rohjennut heti kyseenalaistaa lääkäreiden puheita.

Aika on kullannut muistoja, mutta blogiin on tallentunut joitain hetkiä meidän valvomista öistä. Muistan selkeästi joitain pätkiä siitä ajasta, kuten sen kun meillä oli muutama ystävä käymässä. He tekivät lähtöä illalla ja rintaani alkoi puristaa. Teki mieli sanoa, että "älkää lähtekö vielä, ettei yö tule. Älkää jättäkö meitä tänne." Nyt kun ajattelee, niin ihan kamalaa, mutta silti ymmärrän itseäni. Yksi mitä sovittiin Jessen kanssa oli se, ettei muistella mitään öisiä sanomisia aamulla. Yöllä yritettiin vaan selvitä ja hoidettiin kumpikin yksi vauva. "Pahin", mitä muistan Jessen sanoneen oli "mä en oo mikään v#### supermies!", tilanteessa jossa kysyin toistamiseen missä maito viipyi, samalla kun hänellä oli kädet täynnä ja tilanne päällä toisen huutavan vauvan kanssa. Me ei ikinä sanota pahasti toisillemme, joten meidän skaalalla tuo oli "pahasti" sanottu, mutta jälkeenpäin ollaan vaan naurettu koko tilanteelle. Olen iloinen, ettei parisuhteemme kärsinyt haastavasta elämäntilanteesta huolimatta.


Me laskettiin öisin askelia, kun kuljettiin vauvojen kanssa edestakaisin keittiöstä olohuoneeseen ja eteisen käytävää pitkin. Välillä moikattiin, kun kohdattiin, jos jaksettiin olla huumorimielellä. Parhaita oli ne hetket, kun sai istua hetken sohvalla ja vauva oli rauhassa rinnan päällä. Yleensä aamuviiden aikaan vauvat rauhoittui ja Jesse nukkui hetken ennen kuin lähti töihin kuuden jälkeen. En ymmärrä miten Jesse on selvinnyt. En saanut itsekään nukkua päivisin, kun vauvat nukkuivat vain liikeessä olevissa vaunuissa pätkittäin, mutten sentään joutunut olemaan skarppina töissä.   

Tilanne oli nopeasti niin paha, että ylitettiin väsymys ja jos esimerkiksi meidän vanhemmat oli meillä ja päästiin lepäämään, ei saatu unta, koska väsymystila oli jo niin syvä. Siihen ei auttanut pienet päiväunet, koska ihminen tarvitsee unta toimiakseen. Koko kroppaa särki, päässä humisi ja olo oli sellainen kuin olisi pala kurkussa jatkuvasti. Siinä vaiheessa, kun Jimi sai tukehtumiskohtauksen allergiasta johtuvan refluksin takia ja senkin katsottiin olevan osaltani liioittelua, mentiin yksityiselle. Tiedättekö miten hyvältä tuntui, kun joku katsoi silmiin ja kuunteli? Aloitettiin soijakorvikekokeilu ja pojat nukkuivat ensimmäistä kertaa lyhyet päiväunet ilman, että vaunuja piti liikuttaa. Yöt parani pikkuhiljaa ja me saatiin nukkua. Toipumiseen meni muistaakseni ainakin vuosi, mutta kroppa alkoi palautua ja sumuverho hälveni. Tästä kaikesta huolimatta sanoin vauvavuoden jälkeen, ettei se edes ollut niin paha kuin mitä kuvittelin nähdessäni kaksi sikiötä ultrassa, heh. 

 ^ kun syötät toista ja heijaat toista jalkojen päällä, 
jotta hän jaksaa odottaa vuoroaan... 
Me selvittiin kaksosten kanssa hirvittävän raskaasta, sekä henkisesti että fyysisesti meitä repivästä univajeesta ja vaikeasta tilanteesta - ja aiotaan tehdä se myös tulevaisuudessa. Tietysti toivotaan, että kolmannen kanssa vältytään keskosuudelta, allergioilta ja yöhuudoilta, mutta ollaan valmiita kaikkeen. Raskauden suunnittelukäynnillä sain varmuutta raskauteen liittyviin asioihin ja oli huojentavaa kuulla, että kaikki voi oikeasti sujua normaalisti eikä ensimmäisen raskauden ongelmat välttämättä uusiudu. Se oli tavallaan se mitä haluttiin kuulla, jotta uskalletaan ottaa se "riski".

Olen kiitollinen Jesselle, että hän on ollut vierelläni ja on paras mahdollinen isi ja aviomies, yhdessä me selvitään mistä vaan.