Sivut

tiistai 16. tammikuuta 2018

Päivystyskäynti synnytysosastolla

Tälle päivälle olin suunnitellut ihan toisenlaista postausaihetta, mutta nyt en vaan pysty kirjoittamaan mitään kevyttä höpöttelyä. Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana pelästyin ihan tosissani, kun eilen illalla alkoi supistukset, jotka teki olosta todella epämukavan ja näin koko yön painajaisia. Lähdin poikien kanssa heti aamusta terveysasemalle, josta lääkäri konsultoi sairaalan gynekologia ja he päättivät, että olisi parasta mennä sinne näytille. Sain lähetteen, vein pojat dagikseen ja jatkoin matkaani sairaalaan. Yllätyin siitä, että he kirjasivat minut sisään synnytysosastolle ja hermostuneena heitin vitsillä, etten ajatellut vielä synnyttää. Odotin hetken, kunnes minut pyydettiin sisään. Gyne teki perustutkimukset ja ultrasi sekä alakautta, että vatsan päältä. Kohdunsuu on kiinteä ja kohdunkaulaa on yli 3cm eli kaikki on oikein hyvin! Se oli suuri helpotus, koska mielessäni olin jo varautunut kuulemaan sanat vuodelevosta. Vatsan päältä ultratessa tarkistettiin vauvan vointi ja hän liikkui aktiivisesti. Sain huokaista helpotuksesta ja ohjeet levätä kun siltä tuntuu.  


Gynekologi kertoi, että tuntemukseni johtuivat luultavasti ihan vaan asiaankuuluvista harjoitussupistuksista. Niistä ei tarvitse huolestua niin kauan kun ne ovat kivuttomia eikä niitä tule yhtäjaksoisesti. Kaksosraskaudessa en kovin paljon saanut kokemusta supistuksista, vaan kohdunkaula oli tuntemattani lyhentynyt todella lyhyessä ajassa olemattomiin ennen rv20. Lopulta ihan kevyillä supistustuntemuksilla oli kohdunsuu sektiopäivänä auki 6cm. "Kokemattomuuteni" normaaleista raskauteen liittyvistä tuntemuksista yhdistettynä ennenaikaisuuden pelkoon vaikuttavat paljon tähän raskauteen ja siitä ollaan juteltu neuvolassa.  

Olen käsittämättömän helpottunut ja onnellinen siitä, että kaikki on hyvin.  

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kuulumisia x8

~ Täällä voidaan hyvin ja eletään perusarkea. Pojilla on ollut lyhyitä hoitopäiviä ja perjantaina meillä on kaikilla vapaata. Menen heti aamusta sokerirasitukseen, jonka jälkeen tehdään jotain kivaa ja nautitaan yhteisestä lomapäivästä.

~ Olen pienen tauon jälkeen innostunut lukemisesta, kun sain anopiltani lainaan Eve Hietamiehen kirjoja. Luen yleensä sängyssä ennen nukahtamista, koska se rentouttaa sopivasti.  

~ Kamppailen syömisen kanssa, koska tällä hetkellä itsetekemäni ruoka ei maistu. En tiedä mikä siinä on, mutta en saa tekemääni ruokaa millään alas. Yritän muistaa useammalta lääkäriltä kuulemani neuvon: syö mikä maistuu, mutta arkena tulee vastaan päiviä, jolloin joudun tekemään ruoan itse. Onneksi Jesse pitää ruoanlaitosta ja kokkaa usein, koska hänen ruokiaan syön mielelläni. #vainraskausjutut  


~ Olen käynyt läpi vauvanvaatteita ja yllätyin siitä, miten paljon ihania vaatteita meiltä löytyy vielä poikien jäljiltä. Osa on tietysti kokoa 40-44cm eikä niille toivottavasti tule käyttöä, mutta jonkin verran on myös koon 50-56cm vaatteita. Vaatteiden joukosta löysin myös paksun kansion, missä oli koko viime raskauteen liittyvät potilaskertomukseni. Osan asioista olin unohtanut, osa järkytti ja osasta tuli huojentunut olo. Hetken ehdin jo miettiä mihin tässä on ryhdytty, mutta luotan siihen, että kaikki menee hyvin. 

~ Ei olla hankittu vauvalle vielä mitään muuta kuin vaatteita, joita olen ostanut hyvistä aleista jo ennen raskautta. Olen googletellut vaunuja, pohtinut yhdessä Jessen kanssa mitä koetaan tarpeellisiksi hankinnoiksi ennen vauvan syntymää, missä vauva nukkuu, mihin tulee hoitotaso jne. Suunnitteleminen on ihanaa ja jännittävää samaan aikaan!

~ Jimi ja Theo ovat vauvasta hellyyttävän innoissaan ja puhuvat hänestä "meidän vauvana". Joka aamu he tulevat herättämään minut vetämällä peittoni pois ja kysymällä onko vauva vielä vatsassa ja tökkäävät sitä. Theo on jo nimennyt vauvalle omia leluja ja kaikki pieniltä näyttävät vaatteet ovat vauvan. Eniten pojat ovat innoissaan siitä, että heistä tulee isoveljiä ja he saavat leikkikaverin. 


~ Tänään mennään testaamaan luistelemista ensimmäistä kertaa. Pojat saivat luistimet joululahjaksi, joten on aika kaivaa omani varastosta ja lähteä kokeilemaan. Ollaan puhuttu luistelemisesta ja jääkiekon pelaamisesta jo viime kesästä asti, joten innostuksenpuutteeseen tuskin kaatuu uuden taidon opetteleminen.   

~ Meillä on uusi kahvinkeitin, vihdoinkin Moccamaster. Vanha hajosi ja oli aika hankkia uusi. Päädyttiin Moccamasteriin ja ollaan tyytyväisiä valintaamme. Itse olen tosin vasta keittänyt sillä kahvia ja Jesse on toiminut tyytyväisenä juojana, koska en pysty juomaan kahvia tällä hetkellä. Kaipaan kahvia, mutta ehkä sitä saa juoda taas enemmän kuin tarpeeksi raskauden jälkeen.  

Kivaa viikonjatkoa!

perjantai 5. tammikuuta 2018

Rv 14 neuvolakäynti

Huomenna starttaa jo 15.raskausviikko ja alkuviikosta kävin ylimääräisellä neuvolakäynnillä. Meillä on todella mukava terveydenhoitaja neuvolassa, joka kuuntelee, kyselee ja suunnittelee tämän raskauden seurantaa viime raskauden komplikaatiot huomioiden. Ensimmäisellä kerralla hän ehdotti ylimääräistä käyntiä tähän väliin, ettei tule niin pitkää taukoa. Kaikki perusjutut oli kunnossa; hemoglobiini normaalin rajoissa, verenpaine hyvä, pissatestit negat ja paino oli pudonnut 1,5kg edellisestä neuvolakäynnistä. Painonputoamisen selittää se, että ensimmäisessä neuvolassa painoin viisi kiloa enemmän kuin normaalisti, joten alkuraskauden turvotus yhdistettynä pahoinvoinnista aiheutuneeseen epäsäännölliseen syö mitä pystyt -tapaan oli tehnyt tehtävänsä. Nyt voin pahoinvoinnin helpotuttua kiinnittää taas huomiota terveelliseen ja säännölliseen syömiseen. Kaksosraskauden aikana sain muistaakseni 18kg, mutta siihen vaikutti neljän kuukauden vuodelepo. Tavoitteeni on elää mahdollisimman terveellisesti stressaamatta raskauskiloista.


Juteltiin neuvolassa mm. tulevista kontrollikäynneistä, voinnistani, raskausdiabeteksesta ja mietteistäni synnytykseen liittyen. Tuntuu kaukaiselta ajatella synnytystä, mutta jos jotain opin viime raskaudesta niin sen, että koskaan ei ole liian aikaista suunnitella, hankkia vauvalle tarpeellisia juttuja, ottaa masukuvia jne. Viimeksi kaikki jäi raskauden osalta kesken ja nyt on niin paljon mitä haluan kokea. Toivon alatiesynnytystä, mutta olen yhtä valmis myös sektioon. Siitä ei puudutteen epäonnistumisesta huolimatta jäänyt traumoja. Tärkeimpänä toivon, että saan vauvan heti syliin. Kuten huomaatte, paljon tuli juteltua ja 45 minuuttia neuvolassa meni nopeasti. Lopussa kuunneltiin vauvan sykettä, mikä pomppasi heti kuuluviin. Hieno, vahva, tasainen sydämensyke (155) <3      

tiistai 2. tammikuuta 2018

Kaksi käyntiä varhaisultrassa

15.11.2017

Tätä päivää oli jännitetty. Vietiin pojat dagikseen ja jatkettiin matkaa Kätilöopistolle. Viikkoja oli laskettu olevan 6+0 ja tarkoituksena oli nähdä raskauden sijainti, jotta voidaan poissulkea kohdunulkoinen raskaus. Voin pahoin odotustilassa ja kädet tärisi. Meidät kutsui sisään mukava naiskätilö ja rentouduin heti. Alkuun hän kyseli taustoista ja kertoi mitä käynnillä tehdään. Sisätutkimuksen mukaan kaikki oli mallillaan ja kätilön positiivisuus sai niin hyvälle tuulelle, että teki mieli heittää ylävitoset. Ultraus ei kestänyt kuin hetken ja saimme nähdä kohdussa olevan rinkulan. Ultralla tarkistettiin, ettei raskausmateriaalia ollut muualla kuin kohdussa ja sen suhteen kaikki oli hyvin. Sikiökaikua ei kuitenkaan tullut ja meille sanottiin heti, että viikon päästä tarkistetaan uudelleen, koska viikot oli hankala määrittää epätavallisen kierron takia. Viikkoja oli mahdollista olla vasta päälle viisi, jolloin on ihan tavallista, ettei vielä näy mitään enempää. Huolestuin tietysti enkä tiedä mitään pahempaa kuin odottaminen tällaisessa tilanteessa, mutta olin silti luottavaisin mielin. Tämä raskaus on alusta asti tuntunut erilaiselta kuin esimerkiksi aiemmat keskenmenoraskaudet. Minulla on jatkuva etova olo, mistä olen sikäli iloinen, että se kertoo jotain tapahtuvan kropassani. Sanoinkin kätilölle ottavani vastaan kaikki oireet mitä tulee, jos raskaus vaan menee hyvin.

 rv 8

22.11.2017

Lähdettiin taas aikaisin aamusta kohti Kätilöopistoa. Juteltiin matkalla niitä näitä ja jännitettiin kumpikin. Odotustilassa kädet tärisi tuttuun tapaan ja pahoinvointi tuntui tuplaantuneen. Meidät pyydettiin sisään, lääkäri kysyi mahdollisista oireistani ja seuraavaksi ultrattiin. Näytölle ilmestyi heti pienen pieni möykky, jonka keskellä vilkkui sydämensyke. Lääkäri varmisti, että kyseessä on yksösraskaus. Meitä onniteltiin ja alkiota mitatessa raskausviikoiksi saatiin noin 6+1 eli viikkoja oli tosiaan päälle viisi edelliskerralla. Ultran jälkeen luottavainen oloni sen kuin voimistui - samaten kuin pahoinvointikin. Parin viikon päästä ultrasta kerrottiin meidän vanhemmille ja sisaruksille, jotka olivat meillä kahvittelemassa meidän hääpäivän kunniaksi. Olen kiitollinen, että päästiin varhaisultraan ja raskauden paikka ja alkion sydämensyke varmistettiin. Se helpotti henkisesti todella paljon.

Oletteko te käyneet varhaisultrassa kunnallisella 
tai yksityisellä?

maanantai 1. tammikuuta 2018

Haave muuttui todeksi

Ihanaa uutta vuotta 2018 teille kaikille! 

Meille tämä vuosi tulee olemaan ikimuistoinen, täynnä rakkautta, odotusta ja jännitystä.


Jos kaikki menee hyvin, meille tulee heinäkuun alussa vauva. 

Ette tiedäkään miten kauan olen halunnut jakaa ilouutisen tänne ja miten vaikea on ollut sivuuttaa näin iso ja ihana asia muista jutuista kirjoitellessani. Tein raskaustestin marraskuun alussa ilman sen kummempia oireita ja yllätyin iloisesti, kun kaksi vaaleaa viivaa piirtyi testiin. Oltiin todella onnellisia, soitin neuvolaan ja ensimmäisen neuvolakäynnin lisäksi varattiin aika kunnallisen järjestämään varhaisultraan kohdunulkoisen raskauden poissulkemiseksi. Heti alusta olin selittämättömällä tavalla varma siitä, että alkuraskaus sujuu hyvin enkä pelännyt keskenmenoa lainkaan niin paljon kuin olin kuvitellut. Pelkoa hälvensi myös voimakas pahoinvointi, mikä alkoi muutama päivä plussan jälkeen, rv 5. Se oli todella raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin enkä paljon muuta tehnyt pari kuukautta kuin kävin töissä ja makasin kotisohvalla. Pahoinvointi helpotti vasta ihan hiljattain ja nyt muutaman päivän olen nauttinut olostani ihan täysin, kasvava vatsa on ihana ja elämäniloni on palannut. Olen niin käsittämättömän onnellinen! Takana on nyt kaikenkaikkiaan kolme ultraa ja vauva voi hyvin. Raskausviikkoja on 13 ja seuraava (ylimääräinen) neuvola on huomenna.

Blogi alkaa päivittyä aktiivisemmin nyt, kun pahoinvointi on hellittänyt. Raskauden myötä blogiin tulee varmasti paljon juttua raskaudesta ja jännityksellä odotan miten kaikki sujuu. Kerron enemmän mm. siitä miksi olemme käyneet ultrassa jo niin monta kertaa, mitä oireita minulla on ollut, miten raskautta seurataan jne. 

En tiedä miten lopettaisin tekstin, mitkään sanat ei riitä kuvaamaan täällä vallitsevaa tunnetta! <3

perjantai 22. joulukuuta 2017

Jouluviikon kuulumisia

Kaksi päivää jouluun. Toisaalta ihanaa enkä malttaisi odottaa, mutta toisaalta jännittää ehtiikö koko perhe parantua siihen mennessä. Olin itse vatsataudissa viime viikonloppuna ja kun tauti oli menossa ohi, sai toinen pojista sen ja viime yö meni pyykkiä pestessä. Viimeksi kyseisessä taudissa vain toinen pojista sairasti sen ja se meni nopeasti ohi, joten pieni toivonpilkahdus on. Lapset ovat ihmeen sitkeitä, kun vertaan esimerkiksi itseäni (vuodepotilas) tuohon normaalisti leikkivään ja syövään poikaan samassa taudissa. Ei olla päästy tekemään oikein mitään nyt sairastelujen keskellä, mutta kunhan oltaisiin kunnossa ylihuomenna, se on tärkeintä. Pojilla on alkanut puolentoista viikon mittainen joululoma, josta he ovat innoissaan.

 
Otettiin itsenäisyyspäivänä postauksen kuvat, kun kerrankin oltiin kaikki yhdessä ulkoilemassa valoisaan aikaan. Tähän aikaan vuodesta sitä ei tapahdu kovin usein, mutta onneksi päivät pitenee taas ja valonmäärä lisääntyy. Lumi on ollut yksi sellainen tekijä, mikä on saanut meidät innostumaan taas ulkoilusta. Ilman lunta on niin pimeää, maa on kova ja märkä eikä puistossa viihdy kovin pitkään. Lumen kanssa pojat jaksavat touhuta vaikka kuinka kauan, kun he kaivavat, rakentavat liukumäkiä hyppyreineen ja linnakkeineen ja tekevät lumipalloja ja lumienkeleitä. Ulkona on vielä vähän lunta, mutta kestääköhän se jouluaattoon asti...

Katsotaan mitä pystytään tekemään, mutta olisi ihana voida leipoa ainakin pipareita yhdessä vielä ennen aattoa. Loput joululahjoista pitää pakata ja sitten ollaan valmiita joulunviettoon.

Mitä teidän 
jouluviikkoon kuuluu? 

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Keittiön ruokailuryhmä

Yhteistyössä Veke 

Viimeksi esittelin teille meidän olohuonetta, nyt on vuorossa keittiö. Keittiöön on tullut uusi ruokailuryhmä, jonka myötä keittiö sai uudistetun ilmeen. Vanha ruokapöytä oli lommoilla ja siitä oli maalipintaa lähtenyt poikien syömään opettelemisen ajoilta, jolloin oli parasta lyödä pöytää lusikalla. Enää herrat eivät tee sellaista, joten uskallettiin vaihtaa pöytä uuteen. Päädyttiin Dix Moona -ruokailuryhmään, johon kuuluu valkoinen pöytä ja neljä valkoista tuolia kromatuilla jalkarungoilla. Yksi tuoleista toimii työpöytäni tuolina ja yksi keittiön "varatuolina", koska poikien Stokke-tuolien kanssa ei haluta pöydän äärelle kuin kaksi tuolia jos me syödään vaan nelistään. Tuolit on tukevat ja hyvät istua. Ne on sopivan yksinkertaiset ja sopii valkoiseen ruokapöytään. Kokonaisuutena ne on helppo yhdistää monenlaiseen sisustukseen, jolloin sisustusmaun muuttuminen ei ole maailmanloppu. Olen itse nimittäin nyt paininut taas tutun ongelman kanssa; kauttaaltaan vaalea koti vai mustaa sekaan. Ollaan yhdessä Jessen kanssa taipumassa vaaleaan, tosin pienillä kontrasteilla. 


Meillä on ajatuksena remontoida alakerrassa, jos ei päädytä muuttamaan lähivuosina. Uuden lattian myötä kaadetaan keittiön ja olohuoneen välinen seinä, jotta saadaan avokeittiö saarekkeella. Siinä tapauksessa ruokailuryhmä siirtyy olohuoneen puolelle ja mitattiin jo valmiiksi, että se mahtuu. Jessellä on paljon visioita, mutta ennen niiden toteuttamista pitäisi tosiaan päättää mitä tehdään lähivuosina. En osaa samalla tavalla ajatella avokeittiötä ja sen myötä huonekalujen uusia paikkoja kuin Jesse. Hän on siinä taitava ja on osoittanut sen niin monesti, että luotan siihen.




Veken sivuilla on paljon valinnanvaraa ja erityylisiä pöytiä ja tuoleja. Meillä oli muutamakin ehdoton suosikki, mutta valinnasta tuli lopulta helppo, kun muut vaihtoehdoista oli meille liian isoja. Mm. lankkupöytä on mielestäni upea ja sellainen olisi sopinut meillekin. Tärkeimmät kriteerit oli tukevuus, kestävyys ja ulkonäkö. Valkoinen sopii niin moneen ja kirkastaa koko huonetta, joten päädyttiin siihen. Tähän mennessä pöytä on ollut helppo pitää puhtaana eikä siihen ole tullut minkäänlaisia käytönjälkiä kahden nelivuotiaan kanssa. Ruokailuryhmä on ollut meillä 1,5 kuukautta ja ollaan oltu tyytyväisiä valintaamme.     

Millainen ruokailuryhmä 
teiltä löytyy?