Sivut

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Hyviä uutisia äitiyspolikäynniltä


Tänään oli tämän raskauden viimeinen käynti äitiyspolilla. Seuraava aika on sovittuna kesäkuun alkuun synnytysosastolle, jolloin menen synnytystapa-arvioon. Jännitin taas etukäteen tätä päivää, koska minua on supistellut jonkin verran ja supistukset ovat voimistuneet. Onneksi Jesse pääsi mukaan, se rauhoitti paljon. Vastassa oli jälleen ihanat lääkäri, kätilö ja kätilöopiskelija, joiden kanssa juteltiin alkuun raskauden kulusta, meidän fiiliksistä, voinnistani ja kaikesta tulevasta. Unohdin jännityksen siinä jutellessa ja lähinnä odotin vauvan näkemistä ultrassa.      

Kaikki oli ihan erinomaisesti. Kohdunkaulaa on vielä 3,5cm, mikä on hyvä näille viikoille ja kohdunsuu on tiukasti kiinni. Se oli suurin huolenaiheeni, mutta sain onneksi huokaista helpotuksesta. Vauva on kasvanut hienosti ja painaa tällä hetkellä jo 1,9kg! Hän on enää vain hitusen keskikäyrän alapuolella eikä huolta hänen kasvustaan ole. Lääkäri kommentoi heti, ettei näe hänessä "sokerivauvan" piirteitä eikä hän sitä epäillytkään, kun kaikki mittaamani arvot ovat olleet niin hyviä. Vauva oli edelleen raivotarjonnassa, liikkui aktiivisesti ja lapsivettä oli hyvä määrä.


Viitteitä ennenaikaisuudesta ei ole, mutta siitä huolimatta huojennuin kuullessani, ettei näillä viikoilla enää oteta sairaalaan varsinaiseen vuodelepoon vaan lepo tapahtuu kotona. Raskausviikkoon 35 asti pyritään viivyttämään synnytystä niin pitkään, että saadaan annettua vauvan keuhkoja kypsyttävät kortisonit, mutta muuten synnytystä ei enää estellä. Olen siis selvinnyt tästä raskaudesta ilman osastovuodelepoa! Uskomatonta, että vauva voi syntyä jo kuukauden päästä ja olisi silti paria päivää vaille täysiaikainen. Lääkäri oli todella sympaattinen ja kehui mm. hienosti sujunutta raskautta ja verensokeriarvojani ja iloitsi täysillä saavutetuista hyvistä raskausviikoista.        

Nyt voin unohtaa jatkuvan takaraivossa jyskyttäneen jännityksen ja keskittyä nauttimaan viimeisistä viikoista! Voihan onni! 

maanantai 14. toukokuuta 2018

Raskausviikko 30 & 31 - energinen mama


Raskausviikko: 32+1

Painonnousu: +11kg

Mieliteot: Mansikat, veriappelsiini ja appelsiini. Koko raskauden on ollut aikalailla samat mieliteot, mutta nyt mieleni tekisi jotain ihanaa täytekakkua! Mansikkakermakakku, vaniljakreemiä, kesäinen marenkikakku, nam. Kuukauden päästä on Jimin ja Theon 5v. juhlat, jospa pääsen silloin maistamaan kakkua!

Muuta: Raskausviikot 30 ja 31 ovat olleet niin samanlaiset, että käsittelen ne yhdessä. Vointi on ollut edelleen hyvä, olen jaksanut tehdä asioita ja tunnen oloni energiseksi ja omaksi itsekseni. Pidän pieniä taukoja päivän mittaan ja kieltämättä toisinaan nukutut päiväunet piristää ja jaksan päivän entistä paremmin. Saan öisin nukuttua hyvin enkä herää enää joka aamu suonenvetoon. Toinen pojista herää yleensä seitsemältä, jolloin päivä starttaa ja yleensä olenkin silloin jo valmis heräämään, koska alan olla nälkäinen. Raskausdiabeteksen kannalta on tärkeää, ettei yöpaasto veny liian pitkäksi, joten aamiainen on hyvä syödä aikaisin. Verensokeriarvot on olleet hyvät ja nyt mittailen viikko1 ja viikko2 -mallilla. Viikko1 aikana mittaan neljänä aamuna paastoarvon ja arvon yksi tunti aamiaisen jälkeen. Viikko2 aikana mittaan yhden koko vuorokauden ajan arvot ennen ja yksi tunti jälkeen ruokailujen. Tahti sopii minulle hyvin ja antaa myös sormenpäiden levähtää jatkuvalta pistämiseltä. Lähetän arvot diabeteshoitajalle parin viikon välein ellei niissä tule suuria ylityksiä siinä välissä. Rv 36 lähtien verensokeriarvojen seuranta siirtyy viikottaisille neuvolakäynneille.


"Fun fact": 

Vauvan liikkeet on muuttuneet potkuista ihan kunnon tumautuksiksi. Välillä koko vatsa heiluu ja muljuu vauvan innostuessa. Toisinaan äkilliset, kovat liikehdinnät saattaa ihan pelästyttää. Vauvan tuntee selvästi vatsan läpi hänen käpertyessään kiinni pintaan. Suosikkipaikka käpertymiseen on vatsan oikea puoli. En muista, että olisin tuntenut liikkeet näin vahvana ja tällä tavalla kaksosraskaudessa, hassua. Vatsani sf-mitta kulkee yläkäyrällä, vaikka mitään suoranaista syytä sille ei ole. Lapsiveden määrä on monesti todettu normaaliksi ja vauva on siro ja kasvaa omalla (miinus)käyrällään. Sf-mittaan saattaa kuulemma vaikuttaa myös vauvan asento. Onneksi kaiken on todettu olevan normaalisti niin yläkäyrästä ei tarvitse huolestua.    

Yleisesti: 

Viime viikkojen aikana vatsakumpu tuntuu kasvaneen todella paljon ja koen oloni isoksi. Törmään vatsan kanssa jatkuvasti johonkin ja saatan vahingossa esimerkiksi töytäistä sopivalla korkeudella olevia poikiani. Vaatteet ei mahdu päälle. Ajatukset on ristiriitaisia, koska toisaalta rakastan vauvavatsaani, mutta toisaalta kaipaan vaatteitani, tyyliäni ja ylipäänsä mahdollisuutta pukeutua. Olen muutaman kerran kriiseillyt, kun sivuprofiilini on niin käsittämättömän kokoinen. Fiilis on johtunut ehkä suurimmaksi osaksi siitä, kun näillä helteillä ei vaatekaapissani ole minulle muuta sopivaa kuin pari mekkoa. Olen jo unohtanut miltä näytän ilman isoa vatsaa.     

Olen kirjoittanut listaa siitä, mitä pakkaan mukaan sairaalakassiin. Olen myös kirjannut ylös mitä kaikkea meillä jo on vauvalle ja mitä vielä puuttuu. En voi uskoa, että vauvan täysiaikaisuuteen on vain joitain viikkoja jäljellä!  

perjantai 11. toukokuuta 2018

Kesäinen helatorstai


Meillä oli eilen ihana yhteinen vapaapäivä. Oltiin jo alkuviikosta päätetty, että mennään käymään Linnanmäellä, joten suunnattiin sinne heti lounaan jälkeen. Sitä ennen pojat leikkivät keskenään takapihalla ja me juotiin Jessen kanssa rauhassa aamukahvit ja juteltiin vauvantarvikkeista ja tulevista kontrollikäynneistä. Aina välillä pojat halusivat meidät katsomaan löytämiään muurahaisia tai muita pikkuötököitä, mutta muuten touhusivat omiaan.

Saatiin auto hyvin parkkiin lähelle sisäänkäyntiä. Mietin jo, että mitähän päivästä tulee, kun sain supistuksen heti ensimmäisessä ylämäessä ja jouduin roikkumaan Jessen käsivarressa. Rauhallinen kävelyvauhti onneksi tasoitti eikä supistuksia tullut muutamaa enempää koko päivän aikana. Pojat heittivät tikkaa ja kalastivat. Kalastuspiste on heidän suosikkinsa ja varma palkinto tietysti ilostuttaa. Theo valitsi itselleen koiran, koska rakastaa pehmoleluja ja Jimi valitsi pitkän harkinnan jälkeen auton. Uusia leluja hehkutettiin koko loppupäivä eikä niistä olisi raaskittu luopua laitteisiin menon ajaksikaan. Pojat eivät ole innokkaimpia mitä laitteisiin tulee, vaan Linnanmäellä parasta on kierrellä ja katsella, käydä kalastamassa ja leikkipaikalla, ostaa herkut (tällä kertaa isot tikkarit) ja kaivaa itseohjattavalla kaivurilla. Laitteista suosikkeja on autokaruselli ja pieni maailmanpyörä. Linnanmäellä on yllättävän monta ilmaista laitetta pienille ja heti pituuden ollessa yli 100cm niitä on vielä muutama enemmän. Tykätään käydä Lintsillä useamman kerran kesän aikana eikä se kyllästytä.


Illalla oltiin kaikki ihan loppu, kun palattiin kotiin. Ei tehty muuta kuin syötiin päivällistä, katsottiin Buu-Klubben ja kävin poikien kanssa suihkussa. Pojat nukahtivat samantien ja jouduin herättämään Jessenkin lastenhuoneesta, raukka oli nukahtanut nukuttamiseen! Loppuviikko nautitaan auringosta ja sunnuntaina viikko huipentuu äitienpäivään. Pojat ovat kertoneet, että aikovat poimia minulle valkovuokkoja, mutta se on kuulemma yllätys.

Ihanaa viikonloppua! 

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Tulevat isoveljet - vauvaan suhtautuminen odotusaikana

Theo ja Jimi täyttävät ensi kuussa viisi vuotta. He ovat monessa asiassa taitavia, omatoimisia, reippaita ja avuliaita. He auttavat mielellään mm. ruoanlaitossa, pihan kunnostamisessa, kotihommissa ja pyytävät itselleen pieniä tehtäviä, kuten kukkien kastelua. Läheisyys on heille tärkeää, toinen kaipaa enemmän sylissä istumista ja toiselle riittää satunnaiset halit kesken leikin. Saan paljon pusuja ja haleja pitkin päivää, se on ihanaa. "Rakastan sinua mamma" on saanut lisäkseen "ja vauvaa".

Pojat tietävät, että vatsassani on vauva, heidän pikkusiskonsa ja kyselevät päivittäin jotain häneen liittyvää. Vauvan liikkeiden tunteminen vatsan päältä, liikkuvat ultraäänikuvat (4D) ja vatsani kasvu on konkretisoinut heille vauvan tuloa. He eivät millään malttaisi odottaa vauvan syntymää ja kesä tuntuu heistä vielä kaukaiselta, kun sitä on talvesta saakka odotettu eikä vauvaa ole vieläkään. Erityisesti toinen pojista on todella kiinnostunut vauvan tarpeista ja oikeastaan kaikesta vauvaan liittyvästä. Puhutaan vauvasta yleensä poikien aloitteesta; siitä mitä vauva tarvitsee ja miten häntä hoidetaan. Ollaan kerrottu konkreettisia asioita, joissa pojat voivat auttaa. He voivat esimerkiksi tuoda vauvalle vaipan, antaa tutin tai auttaa työntämään vaunuja. Mietitään poikien kanssa missä vauvan on paras nukkua, mitä vaatteita hän tarvitsee ja millaisia tutteja hänelle ostetaan. Käytiin yhdessä läpi Jimin ja Theon vanhoja säästettyjä vaatteita ja valittiin niistä vauvalle sopivia. Pesin valmiiksi muutaman ihanan myssyn, farkkupaidan ja parit housut. Muut säästössä olevat on keskoskokoa, joita ei toivottavasti tällä kertaa tarvita, ne on lähinnä muistojen takia säästetty.

On hellyyttävää, miten tulevat isoveljet silittävät vatsaani ja antavat vauvalle pusuja, sanovat heipat minun lisäkseni vauvalle, lupaavat hänelle omia lelujaan lainaan ja laskevat perheemme nykyään viisihenkiseksi. Piirroksiin vauva piirretään vatsaani. Olen laittanut muutaman piirroksen talteen poikien vauvakirjojen väliin. Pojat kertovat, että vatsassani on vauva ja heille tulee pikkusisko aina jos mennään kyläilemään jonnekin.


Olen varma, että Jimistä ja Theosta tulee upeita ja huolehtivaisia isoveljiä. Vauvan synnyttyä pidämme huolen siitä, että he saavat edelleen aikaa kummankin vanhemman kanssa ja huomioimme heitä parhaamme mukaan. Teemme asioita, mitkä on heille tärkeitä ja rutiinimaisia, kuten toiselle kaupassakäynti kahdestaan Jessen kanssa ja toiselle kylpyhetki Jessen laulaessa ja soittaessa taustalla kitaraa. Toinen haluaa aina tulla auttamaan minua pyykkien kuivumaan ripustamisessa ja toinen tehdä kanssani palapeliä tai lukea koirakirjaa. Pojat ovat kaksosuuden myötä tottuneet alusta asti jakamaan vanhempien huomion ja tietävät, että välillä omaa vuoroa on odotettava. En usko, että vauvan syntymä aiheuttaa heissä mustasukkaisuutta tai muita negatiivisia tunteita, mutta sen näkee sitten. Vauvan syntymä on iso, elämää mullistava asia meille kaikille, mutta tiedän, että löydämme tasapainon ja saamme arjen viisihenkisenä perheenä toimimaan hyvin.

Tärkeintä, että kaikkien on hyvä olla.    

perjantai 4. toukokuuta 2018

Raskausviikko 29 - raskauskuplassa

Raskausviikko: 30+5

Painonnousu: +11kg, paino ei ole noussut nyt noin kuukauteen.

Mieliteot: Varsinaisia mielitekoja ei ole ollut. Rakastan edelleen mansikoita, appelsiineja, Golden Delicious -omenoita ja kestosuosikkiani Polar -juustoa. Onneksi niistä ei ole tarvinnut luopua. Mansikkaviili, se yksi suurimmista herkuistani, vaihtui tavalliseen vähärasvaiseen viiliin. Polarista käy kaikista kevyin versio. Raskausdiabeteksen ruokavalio tulee jo luonnostaan ja myös Jesse osaa ostaa kaupasta minulle sopivia tuotteita.

Muuta: Kävin viime viikolla kontrollissa äitiyspolilla. Kaikki oli erinomaisesti, kohdunkaulaa oli edelleen 4cm. Ainoa muutos oli, että kohdunsuu oli pehmeä, kun aiemmin se on ollut kiinteä. Lääkäri kertoi sen olevan tavallista uudelleensynnyttäjällä näillä viikoilla. Vauva oli jatkanut kasvua omalla käyrällään. Hän oli raivotarjonnassa ja liikkeistä päätellen tuntuu olevan edelleen. Toivottavasti malttaisi jäädä niin, vaikka mahtuukin vielä hyvin kääntyilemään. Synnytystapa-arvio on kuukauden päästä (apua, siis kuukauden!), jolloin selviää synnytänkö alateitse vai sektiolla. Toivon alatiesynnytystä, mutta tarpeen vaatiessa olen valmis myös sektioon.


"Fun fact": Pesänrakennus. Viikon sana. Meillä ei ole kotona varmaan mitään kohta jäljellä, kun järjestelen kaappeja niin innoissani ja laitan tavaraa ja vaatteita eteenpäin. Olen käynyt läpi melkein kaikki kaapit ja seuraavaksi siirryn laittamaan neidin nurkkausta valmiiksi. Olen pessyt suurimman osan hänen vaatteistaan, mutta mm. harsot ja lakanat odottaa pesuvuoroaan. Muutama yöpuku ja jumpsuit pitäisi ainakin vielä hankkia, koska yöpukuja on vain yksi koossa 56cm ja yksi 62cm eikä käteviä jumpsuiteja ollenkaan. Vauvanvaatteiden hypistely on parasta mitä tiedän. Hoitotarvikkeista pitäisi tehdä lista, jotta näkee konkreettisesti mitä puuttuu.  

Yleisesti: Olen voinut fyysisesti paljon paremmin kuin kuukausiin. Olen energinen, jaksan touhuta kotona, en tunne oloani enää raskaaksi eikä liitoskivut vaivaa jatkuvasti. Tunnen oloni kaikinpuolin hyväksi, olen tavallista rauhallisempi ja hassulla tavalla täynnä rakkautta. Elän raskauskuplassa. En voi uskoa, että raskausviikkoja on jo yli kolmekymmentä ja voin näin hyvin. Alan vihdoin uskoa, että raskaus voi todellakin mennä täysiaikaiseksi tai ainakin lähelle sitä. Aika tuntuu loppuvan kesken enkä olisi vielä valmis luopumaan raskaana olemisesta, vaikka samalla odotankin innoissani tyttömme syntymää ja vauva-arkea.     

Tänään menen neuvolaan. Viime kerrasta tuntuu olevan pitkä aika, vaikkei siitä ole todellisuudessa kuin vajaa kuukausi ja tässä välissä on ollut muita raskauteen liittyviä käyntejä. Mukava aloittaa viikonloppu vauvasta juttelemalla. 

torstai 3. toukokuuta 2018

Kokemuksia 3D/4D-ultrasta

Yhteistyössä Perhe-Arte

Me puhuttiin jo raskauden alussa 3D/4D-ultraan menemisestä tämän raskauden aikana, koska se oli meillä suunnitelmissa myös kaksosraskauden kohdalla, mutta jäi kokematta osastovuodelevon takia. Viikot meni eteenpäin ja raskausviikolla 19 päätettiin käydä tavallisessa ultrassa yksityisellä katsomassa vauvaa ajan kanssa. Googlasin ja vertailin pääkaupunkiseudun eri yksityisiä lääkäriasemia, luin kokemuksia ja varattiin aika Helsingin Käpylässä sijaitsevasta Perhe-Artesta. Helsingin lisäksi heillä on toimipiste myös Lahdessa. Perhe-Arte tarjoaa monipuolisesti äitiysneuvolapalveluita, kuten raskauden eri vaiheen ultria, synnytysvalmennusta, äitiysneuvolaseurantaa, imetysohjausta ja synnytyspelkokeskusteluapua. Sieltä on mahdollista myös vuokrata TENS-laite tai EmeTerm-pahoinvointiranneke. Ajanvaraus on helppo tehdä suoraan sähköisen ajanvaraussysteemin kautta tai soittamalla asiakaspalveluun.

Päädyttiin Perhe-Arteen, koska heistä oli netissä positiivisia kokemuksia, mahdollisuus myös ilta- ja viikonloppuaikoihin, hinta oli yksi edullisimmista ja jo nettisivuja selatessa huokui paikasta lämminhenkisyys ja asiakkaan arvostaminen. Käynti oli kaikinpuolin onnistunut ja oltiin molemmat tyytyväisiä valintaamme. Saimme veikkauksen vauvan sukupuolesta, mitat ja paljon kuvia mukaan. Kirjoitin (omakustanteisesta) käynnistä postauksen, tästä pääset lukemaan, mikäli se kiinnostaa.


Myöhemmin käynnin jälkeen sain yhteydenoton ultranneelta kätilöltämme Katilta, jossa hän kysyi halukkuudestamme käydä yhteistyönä 3D/4D-ultrassa. Se sopi meille loistavasti hyvien kokemustemme jälkeen, oli kiva mennä jo tutuksi tulleeseen paikkaan samalle kätilölle. Perhe-Artella suositellaan 3/4D-ultraa tehtäväksi raskausviikoilla 22-28, koska myöhemmillä viikoilla kuvista tulee pehmeämpiä ja vauvamaisempia. Ultrassa tallennetaan mahdollisuuksien mukaan sekä pysäytyskuvia (3D) että liikkuvaa kuvaa (4D) ja materiaalin saa mukaansa muistitikulle. Helsingin toimipisteessä on myös mahdollista kokeilla 5D:tä, jossa vauva näyttää vielä "todellisemmalta". Värit ovat sellaiset, että tuntuu kuin katsoisi ihan oikeaa vauvaa.    

Käytiin 3D/4D-ultrassa raskausviikolla 27. Alkuun juteltiin hetki kuluneesta raskausajasta ja saatiin kuulla mitä ultrauksessa tehdään ja mitkä asiat kuvien onnistumiseen vaikuttaa. Vaikuttavia tekijöitä ovat istukan paikka, vauvan asento, lapsiveden määrä, raskausviikot ja äidin vatsanpeitteiden paksuus. Asetuin mukavalle pedille ja aloitettiin. Otettiin mitat ja katsottiin vauvaa kokonaisuudessaan. Vauvan kasvot näkyivät aina osittain, mutta hän tykkäsi selvästi pitää käsiä kasvoillaan ja vetää eteensä kasan napanuoraa. Vauva painautui lähelle vatsanpintaani eikä vauvan ja vatsani väliin jäänyt juuri lainkaan lapsivettä, mikä parantaisi kuvia. Meidän neiti teki siis kaikkensa, ettei tarkkoja kuvia saatu otettua. Nähtiin siitä huolimatta ihania piirteitä hänestä, mm. huulet ja nenä ja hän näyttää ihan minulta! Ihan uskomatonta, miten paljon vauvasta voi nähdä jo kohdussa.

Kätilön mielestä kuvista ei tullut kaikista onnistuneimpia ja hän ehdotti uusintakäyntiä, jos vauva olisi silloin yhteistyökykyisempi. Varattiin uusi aika muutaman viikon päähän ja lähdettiin kotiin muistitikku täynnä materiaalia vauvastamme. Saimme sekä pysäytyskuvia että liikkuvaa kuvaa ja muutaman 5D- kuvan paperisena. Uusintakäynti oli rv 29, vaikka ultraukselle suotuisimmat viikot olivatkin jo ylittyneet. Vauva on viikkoihin nähden pienehkö, joten viikon ylitys suositellusta ei haitannut lainkaan. Uusintakäynnillä saatiin lisää materiaalia, mutta vauva oli jälleen kädet kasvoilla ja lopuksi saatiin vielä keskisormesta. Voi että me naurettiin! Siihen oli hyvä lopettaa.   


3D/4D-ultra on ihana tapa päästä tutustumaan vauvaan lisää jo raskausaikana. Se konkretisoi käsittämättömällä tavalla tulevaa ja näyttää vauvasta jo kasvonpiirteitä ja hänelle ominaisia tapoja. Näimme ultrassa mm., että vauva piteli lähes kokoajan kiinni napanuorasta ja kasasi sitä eteensä ja hänelle on selvästi tärkeää saada pitää jotain lähellä kasvojaan. Siitä tuli heti mieleen sellainen virkattu turvalonkeropehmo, minkä lonkeroista vauva voi pitää kiinni. Jimillä ja Theolla on sellaiset ja nyt on varmaan pakko hankkia samanlainen myös pikkuneidille. Tulevat isoveljet olivat ultrakuvista ihmeissään eivätkä meinanneet uskoa, että kuvissa todella on sama tyyppi, jota he silittelevät vatsani päältä. Nenä on kuulemma sama kuin mammalla, se on totta! Ollaan katsottu poikien kanssa erityisesti liikkuvia pätkiä vauvasta, niistä he ovat erityisen innoissaan. Olen onnellinen, että saimme kokea 3D/4D-ultran ja siitä jäi meille kuvia ja liikkuvaa kuvaa muistoksi muistitikulle. Voin ehdottomasti suositella Perhe-Artea ja Katia! 

Oletteko te käyneet 
3D/4D-ultrassa?   

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Mitä teen tällä kertaa toisin vauva-aikana?

Olen miettinyt paljon tulevaa vauva-aikaa, kaikkea poikien kanssa koettua ja mitä haluan tehdä toisin kuin viimeksi. Viimeksi kaikkeen vaikutti tietysti se, että vauvoja oli kaksi ja he syntyivät keskosina. Silloin koko vanhemmuuden alkutaival oli erilainen, oli paljon kontrolleja sairaalassa, tihennetysti neuvolakäyntejä, säännölliset yösyötöt, hengitysmonitorit kotona ja nenämahaletkut tukemassa riittävää ravinnonsaantia. Tällä kertaa tietysti toivotaan, että saisimme kokea täysiaikaisen raskauden ja mahdollisimman normaalin alun vauvan kanssa. Viimeksi neuvolassa kysyttiin mitä odotan eniten ja yksi on ehdottomasti ensihetki vauva rinnallani. Toivon kovasti, että saisin tytön heti syliini eikä hänestä tarvitsisi luopua syntymän jälkeen, kuten kävi Theon ja Jimin kanssa.  

 
On joitain asioita, mihin haluan kiinnittää erityistä huomiota tällä kertaa ja osan tehdä toisin kuin viimeksi. Jo pelkästään asioiden ajatteleminen käynnistää päässä tietynlaisen prosessin ja niitä tulee sitä kautta käsiteltyä. Tässä muutama:   

1. Yritän olla stressaamatta asioista etukäteen. 

Vauva-arki on samaan aikaan ihanaa ja raskasta ja tunteiden skaala on suuri. Kukaan ei voi etukäteen tietää millainen nukkuja se oma vauva on tai miten imetys lähtee sujumaan, onnistuuko perhepedissä nukkuminen tai alkaako vauvalla koliikki. En mieti stressaamiseen asti näitä asioita vaan otan vastaan sen mitä tulee ja toimin kussakin tilanteessa meille parhaalla mahdollisella tavalla. Olen tottakai ottanut selvää mm. imetyksestä ja me ollaan pohdittu missä vauva nukkuu, miten hoidetaan lasten nukuttamiset ja miten saadaan arki rullaamaan mahdollisimman hyvin kolmen lapsen kanssa. On hyvä ajatella asioita ja ottaa selvää, mutta stressaamista pyrin välttämään.       

2. Luotan omiin vaistoihini paremmin.

Kyllä äiti lapsensa tuntee. Poikien kohdalla meillä kesti monta kuukautta ennen kuin maitoallergian mahdollisuuteen tartuttiin lukuisten lääkäri- ja sairaalakäyntien jälkeen. Otettiin itse monesti puheeksi allergia, koska oireet sopivat siihen eikä jokaöinen tauoton useamman kuukauden kestänyt yöhuuto voinut olla normaalia - vaikka vauvat nyt vaan itkee, kuten kuultiin monen ammattilaisen sanovan. En aio enää tyytyä kuuntelemaan vähättelyä ja sinisilmäisesti vain usko lääkäriä, kuten silloin uutena ja vähän epävarmana äitinä valitettavasti tein. Luotan itseeni! 

3. Otan paljon enemmän kuvia ja videoita.

Harmittaa miten vähän kuvia ja erityisesti videoita meillä on Theon ja Jimin vauva-ajalta. Keskosajan kuvista ei saa kunnon käsitystä heidän pienuudestaan, vaan video olisi havainnollistanut sitä paljon paremmin ja ollut muutenkin tärkeä muisto nyt jälkikäteen katsottavaksi. En ottanut muutenkaan kuvia silloin läheskään yhtä paljon kuin nykyään, joten sen puolesta kuvia meidän triosta tuskin tulee puuttumaan. Pitää muistaa ottaa myös videoita, koska niitä on niin ihana katsella myöhemmin. Nopeasti ohikiitävä ja unohtuva vauva-aika kannattaa ehdottomasti tallettaa edes kuvin!


4. Elän hetkessä.

En mieti tulevaa ja kaikkia mahdollisia vaiheita, milloin alkaa mikäkin ja milloin hyvän unen kausi vaihtuu huonoksi, milloin iskee ensimmäinen flunssa jne. Aina varoitellaan, "odotas vaan, kun...", mutta en aio odotella, vaan elän hetkessä ja nautin siitä mitä sillä hetkellä on käynnissä. Turha pelätä tulevaa ja ajatella negatiivisesti jo valmiiksi.

5. En kuuntele mom-shamingia.

On miljoona eri tapaa olla äiti eikä vain yksi niistä ole se ainoa oikea. Olen rohkeasti oma itseni, teen omat valintani ja luotan omaan tapaani olla äiti. En suostu valitettavaan mom-shaming -ilmiöön, missä kyseenalaistetaan negatiiviseen sävyyn äidin tapoja esimerkiksi syöttää lastaan, tutti vai ei, nukkuuko perhepedissä, milloin lapsi ensi kertaa hoitoon, milloin äiti palaa työelämään jne. Jokainen tekee perheensä ja oman itsensä kannalta parhaat ratkaisut eikä se tee kenestäkään huonompaa tai parempaa äitiä.     


 Onko teillä jotain, 
mitä tekisitte toisin 
seuraavan vauvan kohdalla?