Sivut

tiistai 22. elokuuta 2017

Loppukesän allasbileet

Meillä oli tarkoituksena pitää grillijuhlat meidän luona sitten, kun takapiha saadaan kuntoon. Vapaa viikonloppuni oli tulossa kovaa vauhtia, mutta takapihalla tehtiin vielä hommia, joten oli keksittävä plan B. Heitin ilmoille ajatuksen allasbileistä Paraisten mökillä, josta ystävät innostuivat ja grillijuhlat kaupungissa vaihtuivat saariston merimaisemiin. Meitä pääsi lähtemään lopulta vain kuusi, mutta se ei haitannut yhtään. Porukka oli just hyvä ja meillä oli todella hauskaa. Lähdettiin lauantaiaamuna ja palattiin sunnuntai-iltana. Jimi ja Theo olivat mummilassa ja he viettivät lauantain Korkeasaaressa, joten meille oli kaikille mukavaa tekemistä.


Mökillä tehtiin yhdessä ruokaa ja grillattiin, saunottiin useampaan otteeseen, käytiin merellä, uitiin altaassa, kuunneltiin musiikkia ja oltiin vaan. Sää vähän jännitti, kun Turun moottoritiellä tuli vettä niin paljon, ettei eteen meinannut nähdä. Paraisille saavuttaessa pilvet alkoi väistyä ja päivästä tuli lopulta kirkas ja ilma oli lämmin. Sunnuntaina saatiin nauttia auringosta, mikä kruunasi meidän allasbileet. Ainoa mikä harmitti oli se, että aika meni niin nopeasti. Ensi kerralla on oltava siellä koko viikonloppu. Allasbileistä jäi hyvät muistot, paljon kuvia ja flunssa, mutta reissu oli kyllä sen arvoinen! Tällaiset irtiotot ystävien ja Jessen kanssa piristää paljon ja antaa kivasti vastapainoa arjelle.

Sunnuntai-iltana juteltiin Jessen kanssa siitä, miten me kaivataan kahdenkeskistä aikaa. Theo ja Jimi ovat yleensä noin kerran kuussa yökylässä isovanhempiensa luona, jos meillä on esim. ystävien juhlat tai muuta, kuten nyt allasbileet ja ensi kuussa ystävien häät. En edes muista milloin viimeksi ollaan oltu kahdestaan jossain, koska "kulutetaan" yökylät yhdessä ystävien kanssa. Nyt viikonloppunakin oli todella hauskaa, mutta porukassa ollessa ei samalla tavalla voi olla lähekkäin eikä keskittyä toiseen kuin kahdestaan. Päätettiin, että meidän on priorisoitava meidän yhdessäoloon, koska se on todella tärkeää ja sitä tarvitaan. Sen merkitys korostuu etenkin nyt, kun iso osa viikosta menee sillä kaavalla, että ollaan eri aikaan töissä ja moikataan illalla ennen nukkumaanmenoa. Ensi kuussa on ystävien häät, mutta jos viimeistään lokakuussa panostettaisiin meihin muutenkin kuin niillä arjen pienillä huomionosoituksilla!

Onko kellään muulla 
samanlaisia tuntemuksia?  

maanantai 21. elokuuta 2017

Takapihan laittamista

Me korkattiin vihdoin ja viimein grillikausi tältä kesältä. Meillä oli takapiha koko kesän poissa käytöstä, koska talo oli paketissa julkisivuremontin takia. Remontti ja talon ympäröivät muovit ei olleet niin paha kokemus kuin alkuun ajattelin, mutta ihana saada olla taas ihan rauhassa, nukkua heräämättä poran ääneen aamuseiskalta ja päästä vapaasti takapihalle. Theo ja Jimi laittoivat takapihan kalusteet, grillin ja lelut paikoilleen yhdessä Jessen kanssa ja viime viikon lopulla päästiin viimein grillaamaan. Ollaan potkittu palloa, pojat ovat esittäneet sirkutemppuja ja ajelleet ulkolelutraktoreilla.

Olen halunnut jo pitkään meille erilaisia ulkovaloja ja muuta piristystä pihalle ja viimein pääsin asiassa eteenpäin, kun hain ulkokukkia ja pari ruukkua Ikeasta ja aurinkokennovaloja Clas Ohlsonilta. Clasulla oli paljon ulkovaloja puoleen hintaan ja sinne jäi vielä yksi kiva valosarja, jota mietin meille. Ikean ruukuista lempparini pihalle on koukullinen ruukku, jonka saa helposti esimerkiksi aitaan kiinni. Meillä on nyt kaksi sellaista ja ne tuo kivan lisän tavallisten ruukkujen ohelle.


Meidän takapihasta on puolet terassia ja puolet nurmikkoa, joten on sopivasti tilaa sekä oleskella että potkia palloa jne. nurmella. Terassilla on nyt grilli, iso aurinkovarjo, (lelu)arkkulaatikko ja ruokailuryhmä. Siihen olisi kiva saada vielä polyrottinkisohva, jossa voisi ottaa rennosti. Ensi kesäksi on pakko hankkia ainakin yksi aurinkotuoli. Ollaan jo vähän katseltu tarjontaa, koska nyt myydään kesätavaraa alehinnoilla. Onneksi tässä ehtii vielä jonkun tovin nauttia takapihasta ennen kuin se laitetaan talvikuntoon.

Onko teillä kokemusta polyrottinkikalusteista, kestääkö ne hyvin?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Paluu arkeen

En tiedä mihin viikko on taas vierähtänyt. Yöt on rauhoittuneet nyt, kun dagista on jo pari viikkoa takanapäin ja kauhukohtaukset on onneksi vähentyneet. Jimi ja Theo ovat menneet hoitoon innoissaan, pitävät ryhmästään ja uudesta lastenhoitajasta. Jesse on ollut paljon poikien kanssa iltaisin, kun olen itse ollut iltavuorossa. Haetaan taas arjen tasapainoa, mikä toisaalta on jotenkin raikastavaa. Syksyssä on sellainen uuden fiilis ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Me jatketaan samalla hoitosopimuksella eli pojat ovat alle 25 tuntia viikossa hoidossa. Se tuntuu meille parhaalta vaihtoehdolta ja on mahtavaa, että se onnistuu.

 Valotaulu saatu 

 
Mitä teidän elokuuhun kuuluu? 

tiistai 8. elokuuta 2017

Huonosti nukuttuja öitä

Me ollaan valvottu nyt kaksi yötä ja kolmena yönä peräkkäin on tullut kauhukohtauksia. Uskon, että tämä liittyy dagiksen alkamiseen, koska molemmat pojista ovat sanoneet sen jännittävän. Kauhukohtausten lisäksi pojat ovat itkeneet vähintään tunnin välein ja ollaan vuoronperään juostu lastenhuoneessa. Muistuu taas pikkuhiljaa mieleen ensimmäisen vuoden valvominen, vaikka nyt kroppa ja pää ei tunnu kestävän sitä yhtä hyvin kuin silloin - tai aika on kullannut muistot. Toivottavasti yöt rauhoittuu pikkuhiljaa, kun Theo ja Jimi pääsevät kiinni arkirytmiin. Ensimmäinen dagispäivä meni eilen todella hienosti ja alkujännityksen jälkeen he touhusivat kuulemma tuttuun tapaan.


Kohta lounas ja kahvia, jonka jälkeen menen iltavuoroon. Kahvin voimalla tästäkin selviää ja hyvistä öistä on kiitollinen. Kävin eilen lenkillä metsässä, järjestelin kotona ja kuuntelin hyvää musiikkia. Niitä elämän pieniä iloja...

perjantai 4. elokuuta 2017

Kesäkuulumisia

Me vietetään kesäloman viimeisiä päiviä. Ensi viikolla on paluu arkeen; minä menen töihin ja totuttelen taas iltavuoroihin ja Theo ja Jimi menevät takaisin dagikseen liki kuuden viikon kesäloman jälkeen. Heinäkuu meni todella nopeasti, vaikka yhdessä vaiheessa ahdisti yrittää sumplia pojille useammalle päivälle parin tunnin ajaksi hoitajaa meidän työaikojen mennessä sen verran ristiin. Onneksi apu löytyi ja pärjättiin ilman varadagispaikkaa. Tuntuu oudolta, että kohta jatkuu taas arki. Yleensä rakastan kesän vaihtumista syksyyn, mutta vielä en ole valmis siihen. Onneksi elokuu kaiketi luetaan vielä kesäkuukausiin, aion ainakin elää niin ja käydä vielä rannalla, piknikillä, tehdä perinteiset kesäreissut Suomenlinnaan ja Korkeasaareen, lenkkeillä kauniissa kesäillassa ja pitää grilljuhlat, kunhan meidän julkisivu valmistuu ja telineet lähtee. 


Viime viikolla, meidän yhteisellä kesälomaviikolla käytiin Turku-Tukholma -risteilyllä ja Linnanmäellä, vietettiin päivä Muumimaailmassa, puistoiltiin ja nähtiin ystäviä. Syötiin mansikoita, käytiin ravintolassa ja nautittiin pääasiassa hyvistä kesäsäistä. Kuluneen viikon olen ollut päivät kolmistaan poikien kanssa. Meillä oli leikkitreffit, ulkoiltiin ja oltiin yön yli Paraisilla. Tultiin eilen illalla haikein mielin kotiin. Ollaan käyty Paraisilla monesti kesän aikana, mutta seuraavasta kerrasta ei ole tietoa, ellei lähdetä jonain arkivapaana sinne päiväksi.  

Tänään ollaan vaan kotosalla, pestään pyykkiä, siivoillaan, piirretään ja otetaan rauhallisesti. Puiston sijaan lähdetään lounaan jälkeen varmaan kirjastoon. Kivaa vastapainoa kaikelle sille menemiselle, mitä tässä nyt on ollut. 


Ihanaa elokuuta!

tiistai 1. elokuuta 2017

Elokuun ensimmäisen asu

Viime viikko me lomailtiin koko perhe yhdessä ja aika meni ihan liian nopeasti. Me ehdittiin käydä vaikka missä ja olla pari päivää ihan vaan kotosallakin, mutta silti eilinen Jessen töihinpaluu tuli liian äkkiä. Theolla ja Jimillä on isivaihe menossa ja eilisaamu alkoikin itkulla, kun isi ei ollut kotona. Onneksi ikävä unohtui, kun nähtiin kavereita ja pojat pääsivät leikkipaikalle leikkimään. Tänään me käytiin kirpparilla ja ajettiin vaihtelun vuoksi hieman pitemmällä sijaitsevaan leikkipuistoon. Viihdyttiin meille uudessa puistossa useampi tunti, osittain sen vieressä olevan skeittipuiston ansiosta. Pojat ovat ihan hulluina skeitteihin ja he katsoivat pitkän tovin isompien lasten skeittaamista ja temppuja.   

Toppi & takki - Lindex / housut - Zara / kengät - Bianco 

Jessen tultua kotiin lähdin treffaamaan kahta ystävääni kivaan ravintolaan Kauniaisiin. Juotiin drinkit, juteltiin ja syötiin. Vaihdoin iltaa varten vaatteita ja laitoin korot jalkaan, koska halusin vähän jotain ekstraa tavalliseen arkiasuun. Oli taas yksi kiva ja onnistunut lomapäivä sekä poikien että ystävien kanssa - sopivassa suhteessa kaikkea. Vielä kun ehdittiin katsoa yksi ohjelma ja syödä iltapalaa yhdessä Jessen kanssa, niin nyt voi mennä hyvillä mielin nukkumaan. Öitä! 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

4-vuotisjuhlat

Viime kuussa juhlittiin meidän neljävuotiaita ystävien, kummien ja sukulaisten kanssa synttärisankareiden toivomalla Ryhmä Hau -teemalla. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun Jimi ja Theo toivoivat teemaa ja kertoivat itse mitä haluavat juhlissaan syödä. Tarjolla oli ihana Ryhmä Hau -kakku mansikkamoussetäytteellä ja poikien erikoiskuppikakut, jotka tilattiin Konditoria Pink Lemonista (saatiin alennusta bloginäkyvyyttä vastaan). Ne tehtiin meidän toiveiden mukaan ja pojille oli tärkeää, että heillä on omat "kakut". Kuppikakut oli maidottomia ja munattomia, jotta ne kävi pojille. Pääkakun lisäksi oli daim -juustokakku, porkkanakakku, kinkku-pekonipiirakka, ruisnappeja tuorejuustotäytteellä, karjalanpiirakoita ja munavoita, keksejä, sinisiä karkkeja ja vaahtokarkkeja, viinirypäleitä ja vesimelonitikkuja.


Olin ostanut koristeita Tukholman Lagerhausista jo aikaisemmin keväällä, joista osa pääsi käyttöön. Kultaraidalliset pillit olen saanut Juhlahumua -nettikaupasta, jossa on vaikka mitä ihanaa juhliin. Varsinaiset koristeet ei ehtineet tulla Ruotsista, joten juhlia edeltävänä iltana piti lähteä äkkiä ostamaan puuttuvat jutut Juhlamaailmasta. Aikamoista säätöä, mutta lopulta kaikki tarpeellinen oli kasassa ja olin tyytyväinen koristeisiin. Värimaailma oli vaaleansininen, kultainen ja valkoinen. Ryhmä Hau näkyi kakussa, leluissa ja lasten mukeissa. Theo ja Jimi saivat paljon lahjoja ja pelkkien lelukasojen sijaan paketeista paljastui mm. kirjoja sekä suomeksi että ruotsiksi, potkulaudat ja uudet kypärät, piirustuspaperia, tusseja, värikyniä ja erilaisia lautapelejä. He saivat myös pillimukit, tarrakirjat, pehmolelu-Ryhmä Haut, jättijalkapallon, ulkoleluja, saippuakuplapyssyt, rahaa ja paljon vaatteita. Juhlat onnistui hyvin ja pojat olivat onnessaan heitä juhlimaan tulleista ihmisistä, saamistaan lahjoista ja herkuista. Vieraita oli aika paljon meidän alakerran neliöihin nähden ja vielä kun meillä ei ole takapihaa käytössä julkisivuremontin takia, mutta hyvin me lopulta mahduttiin. Olin pyytänyt kummit ja ystävät jo klo 13 ja sukulaiset vasta klo 15, jotta kaikki eivät tulisi ihan kerralla. Jimi ja Theo puhuivat syntymäpäivistään vielä pitkään, joten aika ihanat juhlat taisi olla!    


Millaisia lastenjuhlia 
teillä on pidetty?

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Lapsen yölliset kauhukohtaukset

Ensimmäisen kohtauksen kuittasin pahana unena. Toinen kohtaus tuli kahden päivän päästä tismalleen samaan aikaan kuin ensimmäinen ja oli voimakkaampi ja selkeäoireinen. Siitä tiesin heti mistä on kyse. Olen lukenut netistä vanhempien kauhukohtauskokemuksista ja muistan ajatelleeni miten hurjalta ja pelottavalta ne kuulostaa. Toisella pojistamme (herkkä, mutta temperamenttinen ja voimakas omatahto) on ollut yöllisiä kauhukohtauksia nyt noin kuukauden ajan ja niitä tulee pari kolme kertaa viikossa. Olen huomannut, että kohtaus tulee herkemmin jos hän nukahtaa levottomana.


Kohtaus alkaa hysteerisellä huudolla, minkä tunnistaa heti kohtaukseksi. Mennessäni pojan luo on hän hiestä märkä, hengittää tiheästi, huitoo, potkii ja katsoo lasittuneella katseella silmät suurina välillä hokien eieieieiei. Katse tuntuu menevän lävitseni eikä hän ota kontaktia. Se on todella outoa ja pelottavaa, kun hän katsoo minua kuin ei tuntisikaan. Huuto on niin kovaa, että hänen kanssaan on pakko siirtyä toiseen huoneeseen ja sulkea ovet, koska pari kertaa toinen pojista on herännyt huutoon ja pelästynyt. Pidän poikaa sylissä, rauhoitan ja silitän. Mikään muu ei tunnu auttavan kuin odottaminen. Tuntuu ihan kamalalta, kun ei voi auttaa hysteeristä lasta, joka selkeästi pelkää jotain ihan kamalasti. Joudun muistuttamaan itseäni pysymään rauhallisena siinä tilanteessa. Yleensä kohtaus kestää joitain minuutteja, viimeisin oli noin viisi minuuttia, mutta siinä tilanteessa se tuntuu ainakin tunnilta. Kohtauksen jälkeen hän sulkee silmänsä ja jatkaa uniaan normaalisti. Aamulla hän ei muista siitä mitään, mutta on tavallista aamu-unisempi. En ole ihan varma mitä minun kannattaa kohtauksen tullessa tehdä. Olen lukenut, ettei lasta saisi herättää, vaan pitäisi odottaa vieressä kohtauksen ohimenemistä. En vaan voi olla ottamatta syliin, koska haluan hänen edes jollain tasolla tuntevan minut siinä lähellä.  

Onko teillä kokemusta kauhukohtauksista?
Miten toimitte?

torstai 27. heinäkuuta 2017

Raskauden suunnittelu -käynnillä

Me käytiin Jessen kanssa eilen äitiyspoliklinikalla, jossa tavattiin todella mukava naislääkäri. Kaikki lähti Theon ja Jimin 4-vuotisneuvolakäynniltä, jossa kerrottiin terveydenhoitajalle meidän ajatuksista ja peloista mahdollista seuraavaa raskautta ajatellen. Hän laittoi asian heti eteenpäin ja saatiin aika alle kuukauden päähän sairaalan äitiyspolille. Lääkäri nimitti käyntiä raskauden suunnittelu -käynniksi. Käytiin läpi poikien raskausaika ja siihen liittyneet komplikaatiot, jonka jälkeen puhuttiin meidän peloista ja epävarmuudesta. Potilaskertomuksia raskausajalta oli paljon ja monen asian olin jotenkin unohtanut ja muistin vasta, kun lääkäri kysyi niistä. Oli onni, että saatiin todella sydämellinen lääkäri, joka kuunteli ja ymmärsi.


Poikien ennenaikaisuudelle ei ole olemassa yhtä tiettyä syytä, vaan suurimpana "rasitteena" pidetään kaksosraskautta. On mahdollista, että yksösraskaus menee loppuun asti hyvin. Me haluttiin lähinnä tietää, että miten raskautta seurataan ja miten toimitaan jos sama toistuu eli kohdunkaula lyhenee ihan liian aikaisin aiheuttaen ennenaikaisuuden riskin. Pääsen erityisseurantaan ja ensimmäinen ultra tehdään raskausviikolla 7, jossa tarkistetaan kaiken olevan kunnossa. Sen lisäksi on ainakin kaksi ylimääräistä lääkärintarkastusta ja ultraa keskiraskauden aikana. Neuvolassa poissuljetaan tulehdukset säännöllisesti. Ensimmäisessä ns.virallisessa ultrassa rv 12 mitataan kohdunkaula ja tehdään arviointi siitä olisiko tukilanka tarpeen laittaa ennaltaehkäisevästi jo rv 12-14. Kaksosraskaudessa sain sen viimeisenä apukeinona ja koen siitä olleen hyötyä, koska saatiin sen ja vuodelevon kombolla 11 viikkoa lisäaikaa.

Käynti huojensi mieltä ja tuli paljon luottavaisempi olo. Jesse kokee saaneensa vastaukset kysymyksiinsä ja me ollaan molemmat tyytyväisiä tukilangan mahdollisuuteen. Koen tärkeäksi, että pääsen säännöllisesti tarkastuksiin, koska kaksosraskaudessa en tuntenut supistuksia, vaan kaikki tapahtui salakavalasti ja nopeasti.

Tulevaisuus tämän tiimoilta tuntuu taas valoisammalta.  

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kaasona häissä

Lauantaina vietettiin parhaan ystäväni häitä, joissa olin kaasona. Koko viikonloppu meni häätunnelmissa: perjantai valmistellen paikkaa, lauantai häissä ja sunnuntai vielä fiilistellen, kun hääpari ja moni häävieraista jäi Långvikin hotelliin yöksi ja aamulla syötiin yhdessä aamiaista. Kävin lauantaiaamuna meikkaajalla ja yksi ystäväni tuli meille laittamaan hiukseni jo aamuseiskalta. Lähdettiin Jessen kanssa kohti Långvikia ennen puoltapäivää. Menin hääparin sviittiin, jossa kaasot valmistautuivat yhdessä morsiamen kanssa.

Löysin juhlamekkoni ihan viimetinkaan, koska en vaan ollut löytänyt sellaista kuin halusin. Tilasin mekkoja nettikaupoista vaikka kuinka monta, mutta niissä oli aina jotain, mikä ei ollut hyvä ja palautin ne. Kävin pari päivää ennen häitä Stockalla äitini kanssa ja löysin alesta kauniin haalean vaaleanpunaisen, yksinkertaisen Vilan mekon. Se tuntui heti hyvältä päällä ja oli kaunis. Hetken epäröin onko se liian yksinkertainen makuuni, mutta päätin lisätä näyttävyyttä koruilla ja kauniilla kengillä. Pidin asustani todella paljon ja mekolle on käyttöä varmasti myöhemminkin, joten alle kahdenkympin mekoksi nappiostos.   


Häitä vietettiin lähellä Långvikin hotellia, Runhälla -nimisessä vuokrattavassa paikassa. Siitä sai koristeilla todella kauniin ja tunnelmallisen. Häät olivat rennot, kauniit ja hienoja yksityiskohtia oli paljon. Lähes kaikki koristeista oli itsetehtyjä, samoin kuin kaikki kukat hääkimppua ja heittokimppua lukuunottamatta. Morsian oli nähnyt paljon vaivaa. Juhlasalissa oli paljon koristevaloja, kynttilöitä, valkoiset pöytäliinat ja upeat pöytäkoristeet! Vihkiminen tapahtui juhlapaikan pihalla, jonne oli pystytetty iso juhlateltta. Sulhanen oli tehnyt itse "alttarin", joka sopi häiden tyyliin täydellisesti.


Me oltiin suunniteltu kaasojen ja bestmanien kanssa yllätysohjelmaa hääparin toiveet huomioiden. Oli hääbingo, morsiamen ryöstö, "etsi esine" ja viittausleikki, jossa vieraat nostivat kätensä mikäli olivat tehneet mainitun asian, kuten "matkustanut hääparin kanssa ulkomaille". Viittausleikki oli helppo, hauska ja jokainen pääsi osallistumaan. Hääpari oli tehnyt yllätyksenä kuvashown heidän tarinastaan. Ohjelmien jälkeen tanssittiin sekä bändin että Spotifyn tahtiin, heittokimppu ja sukkanauha heitettiin, oli yhden vieraista esittämä lauluesitys, laulettiin karaokea ja tanssittiin vähän lisää. Käveltiin hotellille vasta aamuneljän jälkeen ja nukahdin viiden aikaan. Herätys oli jo ennen yhdeksää, jotta ehdin aamiaiselle. Onneksi heräsin suhteellisen virkeänä ja nautin hotelliaamiaisesta ihan täysillä.  

Häät oli kokonaisuudessaan rennot, koskettavat, hauskat, kauniit, ikimuistoiset ja olen onnellinen, että sain olla kaasona mukana ystävieni tärkeässä päivässä. Itkin päivän aikana (ja itseasiassa sitä ennenkin aina ajatellessani häitä) niin paljon, että loppuillasta päähän sattui, mutta onneksi koko meikki oli supervedenkestävää ja suttunaamalta vältyttiin. Tunteellisuuteni johtui varmaan siitä, kun kyseessä on meille niin tärkeät ihmiset, jotka ovat olleet meidän kaaso ja bestman ja jotka ovat toisen poikamme kummeja.

L O V E.